Tunnustan, sorruin ostamaan alennusmyynnistä vihreän villapaidan itselleni. Heti maksettuani näin mielessäni sielunveljeni epätoivoisen ilmeen ja kysymyksen: ”Ihan oikeastiko tarvitset noin paksun villapaidan yli kahdenkymmenen asteen lämmössä? Eikös me olla jo yhdessä päästy tästä vihreästä vaiheesta yli sen kalliin pörröisen vaaleanvihreän hatun myötä?” Terkkuja vaan koti-Suomeen! Siellä se uusi vihreä on nyt kaapissani. Tosin en vielä tiedä milloin vetäisen sen päälleni. Ehkä hyvinkin pian, koska täällähän on talvikausi kuumimmillaan.
Miksi, oi miksi minun oli se villapaita ostettava? Mahdotonta vastata kovin järkevästi. Ainakin se oli mukavassa viidenkymmenen prosentin alennuksessa ja mikä parasta, se todellakin näyttää ihastuttavalta päälläni. Sitä paitsi sain kaupan päälle hetkellisen hyvänmielen. Pitkästä aikaa keikuttelin kädessäni paperikassia, jonka sisällä oli jotain uutta ja ihanaa minulle. En suostu tuntemaan huonoa omatuntoa ostoksestani, koska jo heti shoppailureissulta kotiuduttuani päätin luopua vähintään kahdesta vanhasta villapaidasta. Hyllyyn oli saatava kunnolla tilaa, jotta muhkea havun vihreä villapaitani mahtuisi kaappiin ja tuntisi olonsa kotoisaksi.
Pulleat villat
Asun tosiaan suurimman osan vuodesta lämpimässä maassa, mutta silti tykkään villavaatteista yli kaiken. Erityisesti paidoista, ponchoista, housuista, säärystimistä, kaulureista, sormikkaista, lapasista, pyllyttimistä, hartiahuiveista ja sukista. Kerroin jo aikaisemmin täällä blogissani värikkäästä villasukkakokoelmastani ja siitä, etten aio koskaan aio luopua yhdestäkään käsintehdystä sukkaparistani. Se on ihan varma! Jokainen niistä pitää sisällään ihan liikaa tunteita, lämpöä ja rakkautta.
Vaatekaappieni sisältö voi äkkiseltään näyttää aika villaiselta. Neulevaatteiden huono puoli on se, että ne vievät ihan mahdottomasti hyllytilaa. Voisikohan niitä säilyttää sellaisissa pusseissa, joista imuroidaan ilmat pois? Vai kärsiikö villa siitä ja suuttuu, kun ei voikaan vapaasti hengittää. No nyt mietin jo huolestuneena, jääkö uusi vihreä villapaitanikin vaatekaapin hyllylle pulleana hengittelemään ainoastaan kaappini sisäilmaa. Kaapeistani löytyy nimittäin jo entuudestaan useampi sellainen, mutta jotkut villapaidoistani ovat niin tärkeitä, etten voi ajatellakaan niistä luopumista.
Persikanvärinen villapaita
Suurimpia tunteita minussa herättää persikanvärinen villapaitani. Käyttökerrat mahtuvat yhden käden sormiin, mutta tekemiseen meni kyllä useamman sormen verran tunteja. Elämäni ainoa neulekoneella valmistamani vaate. Onneksi talouskoulussa oli aikoinaan kärsivällinen käsityönopettaja, joka auttoi hermostumatta nostelemaan tippuneita silmukoita. Olen perfektionisti lähes kaikessa mitä teen, joten tämäkin villapaita on virheetön. Opettajakin arvioi työni puhtaalla kympillä. No mutta miksi ihmeessä en ole käyttänyt tätä villapaitaa? Ehkä väri on liian hempeä tämän päivän makuuni. Olisi kai pitänyt tämäkin neuloa vihreästä langasta.
Toinen lähes käyttämätön neule on kummini käsin neuloma musta villapaita, jossa vilistää rinnuksella harmaita pikku poroja. Ne sain itse suunnitella paitani koristukseksi. Tämä villapaita on niin paksu ja lämmin, etten ole tarvinnut sen lämpöä muutamaan vuoteen. Syynä on tietenkin se, etten ole ollut sellaisilla leveysasteilla, missä olisi ollut niin kovat pakkaset. Pelkkä ajatuskin tämän villapaidan olemassaolosta lämmittää.
Pässinpökkimät juhlahousut
Käyttämättömien villavaatteiden joukossa on myös ihka oikeat ja aidot villahousut. Ne ovat niin hienot ja värikkäät, ettei niitä raaskisi kunnolla edes käyttää. Äidilläni on myös samanlaiset ja hänen raitapöksyillään on ihan oma nimikin: Monoskat. Nimi tulee tekijän sukunimestä. Nämä pöksyt ovat saaneet aikaan paljon naurua ja monia hauskoja muistoja. Äiti sai ne 50-vuotislahjaksi ystävältään. Ne vuosikymmenten takaiset hilpeät syntymäpäiväkekkerit muistan aina siitä, kun heinäkuisen kesäillan viiletessä äitini liihotteli menemään ympäriinsä värikkäissä Monoskoissaan. Hauska näky on piirtynyt mieleeni ikiajoiksi.
Näin paljon lähti pois
Uuden vihreän villapaidan kotiutumisesta seurasi lopulta neljän vanhan villapaidan poismuutto.
Hyvä myö villan ystävät, meitä on monta. Villa on kyllä materiaalina tosi ihana. Olipa kiva kuulla pitkästä aikaa näitä hyviä juttuja.
Villa on ihan paras!❤️ Eikun Monoskat jalkaan ja menoks..🤭
Kiitos Teija kommentista!🥰 Pakko myöntää, että nyt oli ihan liian pitkä tauko jutuissa. Aiheita kyllä riittää..
Täällä niitä villavaatteita tarvitaan, nytkin on tuulinen pakkaspäivä. Villasukat jatkuvassa käytössä, myssy ja villapaita ulkona liikkuessa. Talvella ihan parasta ja lämmintä, siis villaa sen olla pitää.
Pakkanen ja tuuli yhdessä ei kyllä naurata..🥶 Onneks sulla siellä on monenmoista villavaatetta mikä lämmittää mukavasti sisällä ja ulkona.
Villa on paras!❤️
Ehkä ei kannata luopua villavaatteista. Muistan, kun äiti purki kaikki jotenkin epäonnistuneet, pieniksi jääneet tai ikävän väriset neuleet takaisin langaksi, kasteli langat ja laittoi kuivumaan.
Langoista neulottiin uutta käyttövaatetta. Ikävät väritkin kelpasivat ainakin sukkiin. Langat olivat ennen kastelua ihastuttavan kiharaiset, ja joskus jopa onnistuimme ryöväämään ne prinsessaleikkeihin kiharaperuukeiksi – ainakin vähäksi aikaa…
50 -60-luvuilla todellakin kierrätettiin, ja saattaahan yhä tulla aika, ettei kaikkea enää uutena saa tai vaikkapa lampaanvillan hinta nousee pilviin. Vanhat konstit tulevat tarpeeseen.
Meillä oli sen ajan tapaan monta lasta, eikä rahaa suinkaan ollut liikaa. Äiti uudisti meille monta mekkoa ja hametta purkamalla päärmeet ja saumat, jättämällä kuluneen oikean puolen piiloon ja nurjan puolen päälle päin, ja ompeli sitten vaatteen uudestaan. Lähes kaikki kankaat olivat siihen aikaan kudottuja, myös kuviot, joten molemmat puolet olivat samanlaiset.
Laadukkaista villavaatteista ei tosiaan kannata luopua. Ne on melkein ikuisia ja niille voi antaa vielä uuden elämän niinkuin sun taitava äiti on tehnyt aikoinaan. Jokaisella meillä pitäis olla tuollaiset taidot hyppysissä, menis paljon vähemmän hyvää vaatetta hukkaan. Oi, vanhat hyvät ajat ❤️
Teillä on kyllä ollu varmasti hienot kikkuraiset prinsessaperuukit, eikä oo tarvinnu mennä ees kampaajalle ottamaan raitoja..👸🏻
Aivan ihanan värinen villis! Mullakin monenmoista villavaatetta ja suuri osa tietysti käyttämättä. Pitääkin katsoa tilanne ja ottaa jokunen käyttöön 🙂
Ou jee, kiitos!🥰 Tykkään kyllä itekin tuosta väristä.. ootankin jo kuumana iltojen viilentymistä..🙋♀️
Sun ei sit tarvii mennä lähiaikoina ostoksille, kun voit vaan avata iloisesti oman vaatekaapin oven..😉
Kiva kun kirjoitat! Pitääkö siellä suojata villavaatteita koilta, turkiskuoriaisilta yms.? Vai onko sellaisia ollenkaan?
Oi kiitos..😍 Ihanaa, kun luet!
Eipä ole edes tullut mieleen vaatteiden suojaus täällä, enkä ole vielä kertaakaan törmännyt moisiin ötököihin. Tietenkin riippuu missä ja miten asuu eli onko asunnossa esim. paljon kosteutta. Onni on, että näillä leveysasteilla aurinko paistaa lämpimästi vuoden ympäri. Tosin joskus olis kyllä niin ihana tuulettaa villavaatteet oikein kunnon pakkasessa.