Tulevaisuuden shortsityttö

Kuumaa on, siis todella kuumaa. Aavikolta puhaltava tuuli tarraa lyhyetkin hihat ja lahkeet kiinni ihoon, eikä se tunnu yhtään kivalta. Näillä keleillä mekko ei tule kysymykseenkään, ellei halua kulkea kaduilla helmat korvissa. Minä en ole sitä tyyppiä - enää. Huhuu kaikki ujot ja uskaliaat shortsini mun, missä olette? Muistelen, että olen sortunut ostamaan itselleni shortseja joskus silloin, kun tulevaisuuden toiveissani olivat sutjakat sääret ja timmi takamus. Vuosien takainen onnettomuus siirsi suunnitelmaa pitkälle eteenpäin. Ja taitaa se samainen suunnitelma toiveineen olla edelleenkin vaiheessa, tosin nyt se on jo pitkälti toiminnan asteella. Liikunko lyhyissä? Vaikka treenaan paljon, niin…

Jatka lukemistaTulevaisuuden shortsityttö

Nosta liina pöydälle

Elämäni ensimmäisen pöytäliinan sain lahjaksi jo ihan pikkuvauvana. Kun parikymppisenä tytönheitukkana muutin ensimmäiseen omaan kotiini asumaan, tarvitsin monta pöytäliinaa. Onhan niillä useita tehtäviä huushollin pidossa. Pöytäliina suojaa pöydän pintaa ja vaimentaa astioista aiheutuvaa melua. Se koristaa pöytää ja kaunistaa kattausta. Useimmiten pöytäliina on valmistettu pellavasta tai puuvillasta, kerniä unohtamatta. Ompelin suurimman osan pöytäliinoistani itse. Niiden piti mätsätä täydellisesti muiden tekstiilien kanssa, joten fiksuinta oli asioida kangaskaupassa. Nuoruusvuosista on kulunut aikaa ja arvaat varmaan, että jokunen pöytäliina on jäänyt jemmaankin. En siis muista luopuneeni yhden ainoasta pöytäliinasta. Kaikki kauniit liinani ovat makuuhuoneemme yläkaapissa pestyinä, sileinä ja kauniisti…

Jatka lukemistaNosta liina pöydälle

Nyt lähtee läskit

Pottutyttö is back!  Viimeisen kahden vuoden aikana olen keskittynyt luopumaan turhista asioista elämässäni. Poistoon on lähtenyt niin kymmenet alushousut, iso kasa jääkaappimagneetteja kuin monta paria villasukkiakin. Ja paljon muuta, jopa ylimääräiset huopatossut ovat löytäneet uuden omistajan. Aika kuulostaa pitkältä, mutta toisaalta taas tosi lyhyeltä. Kauniiden vaatteiden ja monenlaisten tavaroiden keräilyvuosia on kuitenkin hurjan paljon enemmän kuin kaksi. Urakkani ei siis näin ollen ole muutamaa hassua alkumetriä pidemmällä. Tarinat eivät siis ole loppumassa, todellakaan. Don´t worry. Liian pienet vaatteet Viimeisin luopumiskohteeni on ollut tavanomaista haasteellisempi ja vienyt enemmän aikaa kuin mikään muu aiempi. Kuulostelin omaa kehoani ja…

Jatka lukemistaNyt lähtee läskit

Pingviini jääkaapissa

Katson Netflixistä lempisarjani uutta tuotantokautta. Ensimmäiseen kahteen tuntiin en liikahda senttiäkään, mutta juuri ennen kolmatta jaksoa alkaa tehdä mieli vaikka sun mitä suuhun pantavaa. Pidän pienen tauon ja vaihdan englantilaisen baarin tunnelmasta vauhdilla omaan keittiöön. Tartun jääkaapin ovenkahvaan vähän turhankin innokkaasti ja jotain kolahtaa lattialle. Pieni savinen aasimagneetti makaa onnettomana jalkojeni juuressa. No hitto, mikä sille tuli? Ei se ennen ole lähtenyt loikkimaan jääkaappini ovesta. Eikä mikään muukaan lukemattomista magneeteistani. Jääkaapin alkuperäistä valkoista ovea tuskin erottaa eri kokoisten ja väristen, kirjavien ja yksiväristen, tummien ja vaaleiden, kauniiden ja ei niin kauniiden magneettien seasta. Huh, miten ihmeessä…

Jatka lukemistaPingviini jääkaapissa

Villaa sen olla pitää

Tunnustan, sorruin ostamaan alennusmyynnistä vihreän villapaidan itselleni. Heti maksettuani näin mielessäni sielunveljeni epätoivoisen ilmeen ja kysymyksen: ”Ihan oikeastiko tarvitset noin paksun villapaidan yli kahdenkymmenen asteen lämmössä? Eikös me olla jo yhdessä päästy tästä vihreästä vaiheesta yli sen kalliin pörröisen vaaleanvihreän hatun myötä?” Terkkuja vaan koti-Suomeen! Siellä se uusi vihreä on nyt kaapissani. Tosin en vielä tiedä milloin vetäisen sen päälleni. Ehkä hyvinkin pian, koska täällähän on talvikausi kuumimmillaan. Miksi, oi miksi minun oli se villapaita ostettava? Mahdotonta vastata kovin järkevästi. Ainakin se oli mukavassa viidenkymmenen prosentin alennuksessa ja mikä parasta, se todellakin näyttää ihastuttavalta päälläni. Sitä…

Jatka lukemistaVillaa sen olla pitää

Money, money, money

Raha menee rahan luokse, sanotaan. Entäpä tavarat, menevätkö ne aina tavaran luokse? Olen alkanut uskoa ihan just niin. Turhat, nurkkiin kerääntyvät tavarat suorastaan kutsuvat luokseen lisää tavaraa. Olisipa oikein mukavaa, jos tämä toimisi myös toisinpäin. Ainakin raha tuntuu joskus menevän niin, että köyhät vaan köyhtyvät ja rikkaat senkun rikastuvat.  Rahakin voi, kumma kyllä, olla turhaa tavaraa, ainakin meillä kotona. Kaiken maailman kolikkoja on jäänyt kilotolkulla taskujen ja laukkujen pohjille pyörimään. Olen vuosikymmenien ajan tyrkkinyt matkoilta jääneet kolikot tyhjiin rasioihin. Siellä ne ovat olleet katseilta piilossa ja liikkumattomina jo ihan liian pitkään. Kolikkomaniaa Osa rasioista on niin…

Jatka lukemistaMoney, money, money

Lasit päässä vai kädessä?

On skumppalasit, punkkulasit, valkkarilasit, vesilasit, kokislasit, maitolasit, glögilasit, perintölasit, reissulasit, mehulasit, viskilasit, konjakkilasit, piimälasit, olutlasit, martinilasit, Cosmopolitan-lasit, jättilasit, pikkulasit, oranssit lasit, siniset lasit, snapsilasit, hävyttömät lasit, tavalliset lasit, silmälasit, aurinkolasit, lukulasit ja mitä vielä. Astiakaapin hyllytila on täydempi kuin täysi. Joka hyllyllä komeilee jonkunmallinen versio. Eläissäni en ole edes kaikkia näitä omistamiani huulilleni nostanut. Tämäkin kertoo heti, että mun keittiön hyllyt notkuu turhista laseista. Rikkinäisiä juomalaseja ei kaapeissani ole, ne olen sentään älynnyt heittää aina välittömästi pois. Vuosien mittaan olen myös huomannut, että lasi on materiaalina vähän liiankin kestävää. Joidenkin värillisten juomalasien pinnat ovat käytössä ja…

Jatka lukemistaLasit päässä vai kädessä?

Voiko kengille antaa kenkää?

Tässä kasailen olkkarin lattialle hulppeaa kenkävuorta. Tuleeko siitä minua korkeampi? Haluaisin vastata ei, mutta kyllä siitä vain taitaa tulla. Tärkein kysymys kuuluu: käytänkö näitä kaikkia kenkiä edes kerran vuodessa? En todellakaan. Tämähän kuulostaa helpolta, ainakin ajatuksen tasolla. Kaikki käyttämättömät ja hyväkuntoiset kengät myyntiin tai kiertoon ja huonot suorilla roskiin. Mutta mutta, ei tämä ihan niin helposti taidakaan hoitua. Jokainen kenkäpari on käytävä läpi vielä ihan rauhassa. Kengät on sovitettava jalkaan eripaksuisten sukkien kanssa sekä testailtava yhteensopivuus monenlaisten asusteiden kanssa. Tietenkin kengät jalassa on myös käppäiltävä ainakin kerran tai kaksi kämppä ympäri. Aikaa menee, mutta sitähän riittää. Jännä…

Jatka lukemistaVoiko kengille antaa kenkää?

Mistä näitä muumeja oikein tulee?

Voihan muumi! Näitä salakavalasti kotiini muuttaneita sympaattisia kavereita löytyy sieltä sun täältä. Kummallista. Tunnustin jo yhdessä aiemmassa jutussani, että olen useita vuosia fanittanut hulluna Karvista. Ja nyt kotini koloista putkahtelee myös muumeja. Todelliseksi muumityypiksi en kyllä tunnustaudu siitäkään huolimatta, että ne ovat vallanneet omat reviirinsä niin astiahyllyltä, lipaston laatikosta kuin laukkukaapistakin. Astiakaapin valloituksen vielä ymmärrän, koska muumimukeja taitaa olla lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa joko käytössä tai keräilykappaleina. Onko sinullakin oma muumi mukissa? Muumi siellä ja muumi täällä Tarkkaan kun ajattelen, en ole ostanut itselleni yhtään muumimukia, vaan olen saanut kaikki lahjaksi ystäviltäni ja sukulaisiltani. Yhteensä kahdeksan…

Jatka lukemistaMistä näitä muumeja oikein tulee?

Huppu päässä

Huppari eli huppupaita on Wikipedian mukaan pääosin koululaisten ja nuorten aikuisten suosiossa. Ryhmään voisi mukavasti lisätä myös vähän vanhemmat aikuiset, sillä aika monet minunkin ystävistäni käyttävät huppupaitoja usein vapaa-ajallaan. Erityismainintana on pakko kertoa, että jopa äidilläni on useita huppareita ja hän käyttää niitä ahkerasti. Olisipa mielenkiintoista tietää oletko sinä yhtään hupparityyppi. Ihan kaikki meistä eivät kuitenkaan ole syttyneet huppareille. Joillekin tutuille en mitenkäänpäin voi edes kuvitella perinteistä collegehupparia päälle. Miksiköhän? Mielenkiintoista. Tosin nykyään on villatakkejakin, joihin on lisätty huppu. Voiko sellaistakin vaatetta kutsua huppariksi tai huppupaidaksi? Saako huppari olla edestä auki vai onko se silloin jokin…

Jatka lukemistaHuppu päässä

Helmat korvissa

Baari on täynnä porukkaa. Paikallisen bändin tuttu kertosäe tempaa mukaansa ja hyppään ystäväni kanssa pikkuruiselle tanssilattialle. Alamme heilutella lanteitamme musiikin rytmissä. Kätemme viuhtovat yläilmoissa ja askeleemme eivät todellakaan liiku justiinsa rytmissä. Se ei kuitenkaan ole tärkeintä just nyt vaan fiilis. Hiki virtaa hulluna. Jalassani olevat sukkahousut käyvät kuumana ja hame tarrautuu kiinni jalkoihini. On ihan pakko päästä käymään naistenhuoneessa heti. Kadotan ystäväni matkalla, koska jono on todella hidas. Vihdoin tulee minunkin vuoroni. Pyörähdän nopeasti tarpeillani ja singahdan hetkessä ulos toiletista. Kauhea kiire päästä takaisin tanssimaan. Samaan aikaan huomaan, että ystäväni yrittää pujahtaa huomaamattomasti ulos miesten vessasta…

Jatka lukemistaHelmat korvissa

Pyyhe kehään

Otsikosta tuli mieleeni hauska idea. Duunailen parvekkeen lattialle omannäköisen kehän ja heittelen kaikki omistamani pyyhkeet sen sisäpuolelle. Siinäpähän tulee tuuletettua jokainen ihon pyyhkimiseen tarkoitettu kangaspala. Samalla näen miten hyvin pyyhe lentää kehään ja sinkoaako se takaisin kaappiin vai jonnekin muualle. Pienet pyyhkeet varmasti lentävät paljon vauhdikkaammin kuin jätti-isot kylpypyyhkeet. Testing, testing. Tästä lähtee ensimmäinen, vähän jo veteraani karvispyyhe. Iästään huolimatta se hoitaa edelleen hommansa täydellisesti eli kuivaa ja kuivuu nopeasti. Tämä pyyhe on matkustanut pitkän matkan Suomesta tänne etelän kotiimme. Tosin tämä pyyhe ei ole koskaan säikähtänyt minkäänlaisia reissuja. Karvispyyhe on päässyt mukaani monelle vähän villimmällekin…

Jatka lukemistaPyyhe kehään

Pikku pikku bikinit

Bikinit ovat tuikitarpeelliset vaatekappaleet täällä toisessa kotimaassani, missä aurinko paistaa ympäri vuoden lähes tauotta. Niinpä minulla on niitä yksi vetolaatikko ääriään myöten täynnä, vaikka en mikään himoauringonottaja enää nykyään olekaan. Oi niitä aikoja, kun vietin jokaikisen vapaapäivän rannalla tai altaalla pötkötellen hyvän kirjan kanssa. Tuolloin, vuosikymmeniä sitten, puhuttiin paljon vähemmän auringon haitoista. Eikä ollut vielä sellaisia älypuhelimia, joista voi yhdellä vilkaisulla nähdä reaaliaikaisen UV-indeksin. Siitä huolimatta olen aina ollut tunnollinen aurinkovoiteen käyttäjä. En ole laittanut nenääni ovesta ulos ennenkuin olen suojannut itseni rasvalla, jossa on tarpeeksi korkea suojakerroin.  Ihoni on vaalea ja se kärähtää supernopeasti ilman…

Jatka lukemistaPikku pikku bikinit

Säilytysratkaisuna laatikko

On oikeastaan ihan sama missä kohdassa kotonani seison, niin näkökenttääni mahtuu takuuvarmasti jonkun mallinen säilytyslaatikko. Tällä hetkellä istun sohvalla tyynymeren keskellä ja silmiini osuu ensimmäinen laatikko. Se on pieni, mutta sitäkin kiiltävämpi. Tämä hopeinen rasia on neljän vuoden takainen joululahja ystävältäni. Se pitää hyvässä tallessa puolisoni ja minun tärkeimmät sormukset ja korvakorut. Katseeni siirtyessä eteenpäin näen ranskalaisen keksipurkin. Nykyään sen pääasiallinen tehtävä on suojata käyttämättömiä kertakäyttömaskeja pölyltä ja muilta epäpuhtauksilta. Laatikko on metallinen ja mitoiltaan kuin tehty tähän tarkoitukseen. Sijainti ulko-oven vieressä on a ja o, koska kotoa lähtiessä sieltä on helppo napata maskit mukaan. Pienten…

Jatka lukemistaSäilytysratkaisuna laatikko

Näin valitset täydellisen tyynyn. 5 varmaa vinkkiä!

Vinkki ykkönen. Osta ainakin 18 erilaista tyynyä ja kokeile mikä tuntuu parhaimmalta. Ei ehkä kaikista edullisin vinkki. Olen kuitenkin tarkka tyynyihminen, joten olen seurannut tätä vinkkiä. Varsinkin uuden nukkumistyynyn hankinta on ollut aina todellista arpapeliä. En saa hyvin unen päästä kiinni, jos tyyny on liian kova, korkea, iso tai muhkurainen. Pahinta on, jos tyynystä lähtee hajua, silloin en kyllä pysty nukkumaan silmällistäkään. Olen aika hajuherkkä tyyppi, joten kaikenlaiset untuva- tai höyhentyynyt ovat hyviä siihen asti, kunnes niihin eksyy pienikin määrä kosteutta. Silloin sieraimeni lähettävät välittömästi varoitussignaalin unikeskukseen. Vinkki kakkonen. Sirolle ihmiselle pieni tyyny ja harteikkaalle isokokoinen…

Jatka lukemistaNäin valitset täydellisen tyynyn. 5 varmaa vinkkiä!

Ystävän kanssa kaapissa

Aluksi oli vain idea blogista, mutta aihe hakusessa. Testasin ystävälläni muutamia ideoita, mutta vasta kun sanoin "entäs, jos kertoisin tavaroista luopumisesta ja sen vaikeudesta" hän kiljui luuriin "se on siinä! Ja minä jeesaan sinua, jos on tarve". Rakas sympparini myös tiesi heti, mistä narusta vetää. Hän ehdotti, että voisin viedä karderoopista poistamani vaatekappaleet väliaikaissäilytykseen heidän vanhan omakotitalonsa varastohuoneeseen. Ystäväni ymmärsi, kuinka tärkeää minulle on tietää tavaroiden tarkka sijainti. Jos vaikka jonain kirkkaana kuutamoyönä tulenkin katumapäälle ja minun on heti päästävä käsiksi minusta erillään asuvaan villapaitaani. Yhtään paitaa en ollut edes päästänyt otteestani, kun ajatuksissani olin jo…

Jatka lukemistaYstävän kanssa kaapissa

Kuinka paljon reikiä on riittävästi?

Voiko normaalilla ihmisellä olla kokoelma reikiä täynnä olevia neulepaitoja. Joo, tottakai voi, sehän on ihan normaalia. Täällä on yksi kokonainen vetolaatikko ääriään myöten täynnä sellaisia. Käytänkö kaikkia? Kyllä ja en. Joskus ja harvoin. Olette ehkä jo huomanneet, että kerron useissa tarinoissa, miten kätevää on omistaa sitä sun tätä ja vähän tuota. Myös nämä neulottuja reikiä täynnä olevat ehjät paidat ovat todella käteviä. Pakko ottaa kameralla selkeä kuva tekstin yhteyteen, että ymmärrätte, minkälaisista paidoista on kyse. Teksti kertoo miellyttävistä, sopivasti ilmastoiduista, hyvin laskeutuvista, värikkäistä ja reikäisistä paidoista. Ne ovat viileitä kuumalla ja lämpimiä kylmällä. Eli ihan loistoyksilöitä…

Jatka lukemistaKuinka paljon reikiä on riittävästi?

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko

...jolla on kädessä avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen niin kuin maamies pellolla lyhteen. Blogini tärkein tavoite on luopua kaikesta turhasta elämässäni. Samalla, kun irrottelen lämpimiä tunteita tarpeettomista tavaroistani, pohdin voiko osa ystävyyksistäkin olla turhia? Sellaisia, joita roikottelee mukanaan pitkin elämää, koska niin täytyy tehdä. Ystävät ja ystävyys ovat yksi arvokkaimmista asioista koko maailmassa. Vuosien varrella olen oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan ystävyyssuhteitani kaikilla osaamillani tavoilla. Se, että ystävän kanssa on helppo olla ja puhua vaikeistakin asioista, tekee suhteesta ainutlaatuisen ja merkityksellisen. Ainakin oma elämäni olisi todella tyhjää ja köyhää ilman ystäviä. Antaja vai ottaja…

Jatka lukemistaYstävyys on kuin pikkuinen ukko

Oispa joulu ainainen

Olenko auttamattomasti myöhässä vai ihan liian aikaisessa? Vastahan me juhlimme joulua ja kohta se taas kolkuttelee ovelle. Ajantajuni on tainnut hapertua. Joulu ei koskaan kuitenkaan kyllästytä minua. Ihailen tosissani joulua rakastavien ihmisten kuvia heidän jouluisista kodeistaan. Ihailua jatkuu ympäri vuoden. Seuraan Facebookissa useita jouluun liittyviä sivustoja ja tunnen oloni normaaliksi. En siis ole mitenkään outo ja erilainen. Enhän? Joulu ja muori "Päättyy joulu, vaikk`ei kenkään sois, joulukuusi viedään pois, pois, pois. Mutta ensi vuonna hän, saapuu lailla ystävän - ei voi toivo pettää.” Näin lauloi mummoni surumielisenä tuvan pöydän ääressä aina loppiaisena, kun joulukuusta kannettiin ovesta…

Jatka lukemistaOispa joulu ainainen

Treenivaatteet on mun aatteet

”Three more!!!” karjuu personal trainer korvaani. Pakko jaksaa, muuten ei hyvää seuraa. Olen tottunut vuosien aikana tähän karjahteluun, enkä taida enää osata elää ilman sitä. Rakastan kuntosalilla treenaamista. Neljä ja puoli vuotta sitten sain uudenlaisen kuntoiluvaihteen päälle, kun aloitin treenaamisen parhaista parhaimman kuntosalivalmentajan kanssa. Alku oli haasteellinen, koska olin juuri selviytynyt erittäin pahasta onnettomuudesta. Kuntoutuminen oli vaatinut paljon sekä pään että kehon tsemppaamista. Usko pois, mutta vaati aikamoisen määrän rohkeutta kävellä ensimmäisen kerran sisään kuntosalin ovesta. Sisäpuolella vedin jättisuuren villatakin tiukemmalle kroppani ympärille ja lähestyin salin karskeimman ja treenatuimman näköistä valmentajaa. Sillä hetkellä en ollut lähellekään…

Jatka lukemistaTreenivaatteet on mun aatteet