Katson Netflixistä lempisarjani uutta tuotantokautta. Ensimmäiseen kahteen tuntiin en liikahda senttiäkään, mutta juuri ennen kolmatta jaksoa alkaa tehdä mieli vaikka sun mitä suuhun pantavaa. Pidän pienen tauon ja vaihdan englantilaisen baarin tunnelmasta vauhdilla omaan keittiöön. Tartun jääkaapin ovenkahvaan vähän turhankin innokkaasti ja jotain kolahtaa lattialle. Pieni savinen aasimagneetti makaa onnettomana jalkojeni juuressa. No hitto, mikä sille tuli? Ei se ennen ole lähtenyt loikkimaan jääkaappini ovesta. Eikä mikään muukaan lukemattomista magneeteistani. Jääkaapin alkuperäistä valkoista ovea tuskin erottaa eri kokoisten ja väristen, kirjavien ja yksiväristen, tummien ja vaaleiden, kauniiden ja ei niin kauniiden magneettien seasta. Huh, miten ihmeessä en ole koskaan kiinnittänyt huomiota siihen kuinka sekavalta ovi näyttää. Olen vain vuodesta toiseen lisännyt magneetteja ja aina on löytynyt sopivasti tilaa uusille tulokkaille. Jokainen jääkaappimagneetti on suorassa ja kaikki erimuotoisetkin on ryhmitelty kauniisti. Mutta mutta, onhan tämä hiukan liian villin näköinen kokoelma nykyiseen sisustusmakuuni. Enkä siis kerää jääkaappimagneetteja, niitä vain tulee ja tulee…

Vitsikäs aasi

Nostan aasin lattialta. Pyörittelen sitä sormissani ja muistan heti miten tämä isokorvainen eläin päätyi minulle. Usko tai älä, mutta voitin kerran vitsinkerrontakilpailun hassussa illanvietossa ja sain palkinnoksi tämän aasin. Olinkohan silloin vähän aasi itsekin? Ehkä, ehkä en. Mutta voittovitsi on edelleen hyvässä muistissa. Kertoisin sen oitis sinulle, mutta olennainen osa tämän vitsin kerrontaa on demonstroiminen. Jos joskus törmäämme jossain livenä, niin sano koodisana aasi ja esitän vitsin sinulle. Se on oikeasti hauska.

Muistoja ja magneetteja

On aasia, surffilautaa, muumia, pingviiniä, koalaa, banaania, tulivuorta, enkeliä, oopperataloa, sydäntä, bussia, papukaijaa ja satoja erilaisia sanoja. Kyllä kyllä, ihan jokaiseen pienen pieneen koloonkin on mahdutettu valkoinen jääkaappimagneetti, jossa on pelkkä sana. Miksi? No, näillä sanamagneeteilla oli jalo tarkoituskin parikymmentä vuotta sitten. Ostin ne ensimmäisenä jouluna lahjaksi Riisipojalle, kun orastavassa rakkauden kuplassani ajattelin, että siinäpä vasta hauska tapa opetella suomen kieltä yhdessä. Eikun vaan kirjoittelemaan hauskoja viestejä tai vaikkapa oikein runoja. Heh. Taisi jäädä enemmänkin ajatuksen asteelle tämä plääni. Kokoelma sekalaisia sanoja kyllä löytyy edelleen, mutta runoja ei. Ja kirjoittamiseen liittyy vahvasti myös ainoa muistilappuni, joka roikkuu magneetista jääkaapin ovessa. Lappuun kirjaan aina kavereilta ja kavereille lainatut kirjat.

Enkä siis kerää jääkaappimagneetteja, niitä vain tulee ja tulee… On ystäviltä saatuja, itse ostettuja, lahjoitettuja ja monen monta matkamuistoa. Paraatipaikalla, keskellä ovea möllöttää ehkä tyhmin magneettiostos: broilerin muotoinen kanapadan ohjekirjanen, jossa on todella paksut, pahviset sivut ja tarralukitus. Ihan varmaan jo arvaat kuinka monta kertaa olen tällä ohjeella kanaa paistellut, mutta koskaan ei voi tietää milloin avaan kirjan ja heitän kanan uuniin. Jep. Ruman broilerin vieressä on suloisin ja pienin magneettini: ystävältä saatu punainen sydän. Se saa jäädä, ehdottomasti. Samoin saa jäädä Pottutytölle erityisen tärkeä muumimagneetti, jossa muumipeikko istuttaa perunoita ja unelmoi.

Mutta muuten haluan nähdä ja tuntea jääkaappini valkoisen ja sileän oven saman tien! Alan napsia matkoilta haalimiani muistoja yksitellen irti jääkaapin ovesta ja elämästäni. Australia poistettu, bye bye! Ei kuitenkaan poistettu muistoista, koska onhan kenguruiden kotimaa vaan niin kaunis ja erityinen, että siellä kannattaisi sinunkin käydä.

Pingviinit lumoavat

Olen näköjään harrastanut magneettien hankkimista erityisesti Australiassa. Ehdin reilun kuukauden mittaisella matkallani koluta maanosan upeita rantoja ja kaupunkeja Melbournesta Brisbaneen asti. Ja joka paikasta oli saatava jääkaappimagneetti. Reissun ehdottomasti mieleenpainuvin kohde oli viehättävä Phillip Island. Hetkessä olen taas muistoissani Australiassa matkani lumoavimpana iltana. Katselen magneetista kuvaa pikku pingviineistä ja olen taas matkalla tuolle pingviinisaarelle.

Autotie kiemurtelee pitkin tuulista ja karua rantatietä. Jyrkille rantakalliolle iskeytyvien aaltojen ääni on päätä huumaava kuten näkymätkin. Vaahtopäisten aaltojen keskellä seisoo uljaana valtavia kivipaaseja, kaksitoista apostolia. Rantatie kapenee kapenemistaan ja päädymme saaren uloimmalle niemelle. Loppumatkan pingviinien kotikulmille rantaviivan tuntumaan kuljemme apostolin kyydillä piskuisia rantapolkuja pitkin. Aivan merenrannasta löydämme katselupaikan. Aurinko laskee pikku hiljaa ja alkaa ripsiä vettä. Tunnelma kiinalaisten turistien keskellä tiivistyy. Kaikkien katseet ovat kiinnittyneinä rantaan hurjana vyöryviin aaltoihin.

Ainakin viisikymmentä aaltoa tulee ja menee, kunnes vihdoin aalto tuo mukanaan yhden yksinäisen pingviinin. Hänet on ilmeisesti valittu tarkastamaan onko reitti selvä. Onneksemme on, koska seuraavien aaltojen mukana rantaan ajautuu kymmeniä ja kymmeniä pieniä frakkipukuisia taapertajia. En kestä. Hyvä etten pillahda itkuun, koska hetki on niin herkkä. Katselen lumoutuneena pieniä ja supersuloisia pingviinejå. Siinä ne vaan tallustelevat muutaman metrin päässä muina miehinä ja naisina koloihinsa nukkumaan. Hyvää yötä heille. Minä palaan takaisin suomalaiseen keittiööni. Magneetilla tai ilman, mutta tämä muisto säilyy varmasti.

Homman nimi on kyllä se, että nämä kymmenet ja kymmenet kuvat magneeteilla saavat kyytiä. Lähes jokainen omistamani jääkaappimagneetti siirtyy vihreällä pellavaliinalla vuorattuun varastolaatikkoon. Oho. Näin helppoako luopuminen on? No ei sentään aina, mutta joskus näköjään näinkin. Jääkaapin ovi on jälleen valkoinen ja sileä. Jee! Hyvä minä. Otan keittiöstä mukaani lasin vettä ja kaivaudun tyytyväisenä takaisin sohvan nurkkaan. Ilta Birminghamin savuisilla kaduilla jatkuu.

Näin paljon lähti pois

Ovessa oli 565 jääkaappimagneettia. Laskin mukaan myös kaikki jääkaappimagneettirunouden sanat, joita oli 510 kappaletta. Lopulta jäljellä on vain kolme magneettia: muumi, sydän ja se vitsikäs aasi. Pois lähti siis 562 ja taidanpa tietää kenelle ne annan.