Riisiä vai perunaa? ”No, perunaa tietenkin.” Huikkaan itsestään selvän vastauksen koulun ruokalassa. Riisi ei ollut vielä tehnyt minuun erityisempää vaikutusta. Hassua, en yhtään muista milloin edes ensimmäisen kerran maistelin noita outoja ja ihmeellisiä pikku jyväsiä. Eivät ne ainakaan kouluaikoina liiemmin hurmanneet herkkiä makunystyröitäni. Päinvastoin, silloiset riisikokemukseni olivat vähemmän miellyttäviä. Useimmiten nämä rakeiset lisäkkeenä tarjoiltavat jyvät olivat jääneet keitettäessä liian koviksi ja tuntuivat suussakin vähän erikoisilta. Peruna sentään on ollut aina pehmeä ja miellyttävän tuntuinen suupala.
Lapsuudesta lähtien olen ollut kiintynyt erilaisiin potuista valmistettuihin ruokiin. Voin toden totta sanoa, että olen rakkaudella keitetyillä perunoilla aikuisuuteen kasvanut nainen. Kun olin pienen pieni, asuimme maalla ja kasvatimme itse lähes kaiken mitä suuhun laitoimme. Jos en jostain ruokalajista erityisemmin pitänyt, söin perunaa. Ja koska en pikkutyttönä pitänyt liiemmin mistään erikoisemmista makuelämyksistä, söin perunaa. Valehtelematta voin kertoa, että lapsuudessani jokaikinen päivä söin perunaa.
Pottuvelliä ja rakkautta
Herkkuani oli keitetyt perunat kuorittuina ja muussattuina lautasella. Siihen kunnon köntti voita ja loraus rasvaista maitoa. Sopiva määrä lusikan pyöräytyksiä, muttei kuitenkaan liian vauhdikkaasti, koska sattumia täytyi olla. Nam. Siinä oli silloinen gourmee-ateria, jossa oli kunnolla mieleistäni makua.
Taisin olla jo koululainen, kun vielä päivittäin herkuttelin tällä yksinkertaisella ja ravintorikkaalla annoksella. Muistan nimittäin elävästi veljeni irvailleen minulle, että voi voi, miten sie syöt vielä vauvanruokaa. Niinpä söinkin ja vauvasta kasvoi pottu kerrallaan reipas aikuinen.
Vuosien varrella makuaistini harjaantui, mutta perunasta tykkään edelleen. Tosin se ei ole enää ykkösruokavalioni. Kaikki muuttui, kun pääsin raottamaan ovia eri maiden uskomattomiin ruokakulttuureihin. Silloin löysin kokonaan uuden ja ihmeellisen maailman.
Tässä vaiheessa elämänpolkua pottutyttö tapasi riisipojan ja se oli menoa. Kun kaksi täysin erilaista kulttuuria kohtaa, tapahtuu usein yllättäviä ja ennalta arvaamattomia asioita. Siinäpä vasta suolaa ja eksoottisia mausteita yhteisen elämän keitoksiin. En kyllä vaihtaisi ainuttakaan kokemuksien kyllästämää makuelämystä pois. Sen verran ihania ja eloisia ovat olleet pottutytön ja riisipojan yhteiset seikkailut kokkailuineen.
Uskollinen riisinkeitin
Pottutytön ja riisipojan yhteisessä keittiössä valmistuu päivittäin varsin monipuolista, terveellistä ja värikästä ruokaa, rakkaudella tietenkin. Lähestulkoon joka toinen päivä heidän yhteisessä kodissaan höyryää myös keitin, jonka kannen alla valmistuu täydellisen kuohkeaa pitkäjyväistä riisiä.
Riisinkeitin on todellakin kotimme kuningatar ja ylivoimaisesti keittiömme käytetyin kone. Ihmettelenkin aina silmät suurina, jos joku ystäväni tahtoo luopua lähes käyttämättömästä riisinkeittimestään. Omituista. Voiko kätevämpää ja yksinkertaisempaa laitetta olla?
Ennen pottutytön elämää mullistavaa kohtaamista riisipojan kanssa, pottutyttö ei voinut kuvitellakaan kuinka tarkkaa hommaa täydellisen riisin valmistaminen voi olla. Tässä muutama arvokas vinkki, miten sinäkin onnistut. Ensimmäinen tärkeä vaihe on riisin huuhtominen. Kannattaa olla erityisen tarkkana huuhteluveden oikean lämpötilan suhteen. Sen on hyvä olla viileää, muttei kuitenkaan liian kylmää. Täydellisyyttä hipovan lopputuloksen kannalta huuhtomiskertoja tarvitaan vähintään kaksi kunnollista.
Seuraavaksi täytyy olla todella huolellinen keittimeen laitettavan vesimäärän suhteen. Tämä ratkaisee kaiken. Kokilla olisi hyvä olla tuntemusta keitettävän riisin laadusta, koska se määrittelee kuinka paljon vettä tarvitaan. Jos riisi on laadullisesti hyvää, silloin veden ja riisin määrä on millilleen sama. Ei noin about, vaan tasan. Lopuksi vielä mukaan loraus öljyä ja pieni ripaus suolaa. Tämän jälkeen keittiömme kuningatar, riisinkeitin, on valmiina toimintaan. Makuja on yhtä monia kuin maistelijoitakin, mutta tämä keittotyyli on meillä parhaimmaksi todettu.
Tuli mieleen, että onkohan perunoillekin keksitty jo oma keitin? Ainakaan minä en ole moisesta kuullut, mutta en ihmettele, vaikka sellainen olisikin myynnissä jossain villissä verkkokaupassa. Vähän hassuntuntuinen ajatus, ettei joku osaisi muka rehellisiä pottuja keittää.
Kahta en vaihda
Mielestäni on huomattavan paljon helpompaa valmistaa kokonainen herkkuateria, kun ei tarvitse koko ajan kyttäillä liedellä kiehuvaa riisikattilaa pohjaan palamisen pelossa. Kuningattaremme on hoitanut hommansa aina täydellisesti, eikä hän ole yhtään moksiskaan, jos hautumisaika venähtää reiluun tuntiin. Päinvastoin, riisin maku vaan paranee ja kuohkeus lisääntyy.
Mikä ihana elämää helpottava keksintö. Varmaan jo arvasitkin, että riisipoika ja hänen mukanaan tullut riisinkeitin ovat molemmat tulleet jäädäkseen. Näistä kummastakaan en luovu vaikka mikä olisi.
No voihan riisinkeitin.. Sellainen koristi pitkään keittiönkaappia, sitten pöytää, seuraavaa pöytää, mutta pääsi käyttöön luvattoman vähän ja sai jatkaa matkaa seuraavalle. Pitäisi ehkä kysyä, pääsikö keitin käyttöön uudella omistajalla. Nyt nimittäin heräsi kysymys, että olisiko se keitin sittenkin ollut tarpeellinen :D?
Miten ihmeessä sä et päästäny riisinkeitintä valtaamaan sun keittiöö? Nyt olis rutkasti ylimääräistä aikaa katella vaikka jotain kivaa sarjaa ja samaan aikaan kannen alta nousis ihan itekseen höyryä, aattele..😍
Mä vieläkin mietin sitä mun munankeitintä.. entä jos..😅
En tajua, ehkä munankeitin pahvilaatikossaan vei huomioni 😀 Pitäis varmaan muuten ottaa se munankeitin pois laatikosta ja katsoa, et onko siitä mihinkään.. ja mitä sillä oikeesti tekee, vai pitäskö senkin jatkaa matkaa toiseen huusholliin..?
Kokeile sitä, jos se on oikeesti hyvä!🤗 Kerro sit heti käyttökokemukset ja tarviiko mun lähtee metsästämään sitä takas kotiin..😅
Melkein sait mut harkitsemaan riisikeittimen ostamista! Mutta ensin tahtoaisin vielä tulla maistelemaan riisiä mitä kuvailit, nam!
Oho, ostopäätös on jo tehty..😍 Täällä pata höyryää sulle aina eli tuus maistamaan❤️
Riisinkeitin 😍
Meillä nopeammat kaurapuuro ja täysjyväpasta ovat pottuilleet potut ja riisit harvinaisemmaksi herkuksi. Vaikka karsastan ylimääräisiä kodinkoneita, adoptoisin mielelläni kotiin puuronkeittimen 🤗
Potut pottuina 😅
En oo ees aatellu puuronkeitintä, se ois kyllä varmasti kätevä..🤗 Jos joku päivä meidän kuningatar jää eläkkeelle, voitaiskin kokeilla puuro-riisinkeitintä.. tuleekohan sillä yhtä hyvää riisiä? Hmm, tää ajatus alko houkuttelemaan 😍
Riisinkeitintä voisin harkita, mutta epäilenpä, etten saisi riisipoikaa kaupan päälle!!
Oi, semmosia tarjouksia en ookkaan nähny..😍
Mulla kävi tuuri, kun sain Riisipojan ja siihen kaupan päälle keittimen!
Voi pottutyttö ja riisipoika, kuinka meillä onkaan ikävä teitä! Ihanaa ja hullunhauskaa luettavaa 😍😍 Nyt taas tuntuu että meiltä puuttuu elämästä hyvin tarpeellisia vehkeitä, siis meillä ei ole keittiössä ku kahvinkeitin ja vedenkeitin, apua?? Pitääkö lähteä riisinkeitinkaupoille?
Ehdottomasti riisinkeitinkauppaan 🤗 siis, jos syötte usein riisiä.
Teillä näyttää nyt niin ihanan tyylikkäältä uudessa keittiössä, että joudutte kyllä miettimään kaikki hankinnat tarkkaan..😅 Mutta aika kiva kuulla, että ihan kahdella keittimelläkin voi pärjätä.
Oi, jospa nähtäis kesällä ❤️ sit juotais kaffet ja syötäis pikkumunkit..😍
Niin ihanaa, jos jutut innostaa ja viihdyttää!
Olet löytänyt ne kultajyvät !!! Minä luulen, et pärjään vanhalla vesi-haudutuskattilalla, jossa valmistuu parin litran riispuuro…jota sitten vielä muina päivinä paistetaan voissa rapean ruskiaks…sillä (-kin) sain varmaan Samin hurmaantumaan aikoinaan…! Ja muu-riisi muhii hiljakseen risoton muodossa ja sen kaverina menee ihan kaikki, mitä kaapeista saattaa löytyä ! Ja onhan se niinkii, et pottu ja riisi on niin täysin vastakohdat toisilleen, jotta ei ihme, että Te kaks täydennätte presiis toisianne…” pottu ja riisi ne yhteen soppii, huomenna viiään pussauskoppii ” ! Haudutellaa jyvät hyväks…
Elämä on täynnä kultajyväsiä, kun vaan oikein hartaudella ympärilleen kattelee..😍
Herkut on teillä monet, nam.. Sami on onnekas poika. Risotto on mulle aina ollu jotenkin pienimuotoinen haaste, pitäis harjotella ja testailla lisää.
Riisii ja pottuu sopivassa suhteessa, silleen pysyy meillä kaikki balanssissa❤️