Se on sarjakuvahahmo, jota ihailin hullun lailla nuoruudessani. Monelle lukioaikaiselle ystävälleni nimeni mainitseminen voi herättää oranssinvärisiä ajatuksia. Vuosien kuluessa värit ovat tosin haalistuneet muistojen mukana, mutta Karvinen on ja pysyy. Nyt tuntuu kummalliselta, miten olenkaan voinut silloin mennä niin sekaisin tuosta huomiota herättävän värisestä kissasta.
Katti nimeltä Karvinen on tuijotellut minua, silmiään räpäyttämättä, useita tuhansia päiviä menneisyydessäni. Suuret tunteet ovat historiaa. Jäljellä on vain iso Karvisia täynnä oleva peltinen istuinpalli, jonka valkoista ulkoseinää koristaa Karvisen kujeileva naama ja teksti: ”I love music.”
Karvinen purkissa
Muistan kuin eilisen päivän, kuinka iloinen olin tuon värikkään peltipurkin ostohetkellä. Silloin täytyi matkustaa pääkaupunkiin saakka löytääkseen jotain noin erityistä. Asemalla junaa odotellessani istuin onnellisena oman Karvispönttöni päällä. Kannella oli bonuksena takalistoa mukavasti lämmittävä punainen pehmuste. Totta tosiaan, kotipuolessa ei kyllä kenelläkään ollut niin hienoa istuinta, jonka kaarevissa seinissä komeili lempihahmoni.
Nykyään tämä upea löytö on ollut maalla aittamme perimmäisessä nurkassa unohdettuna jo vuosia, tarkemmin ottaen vuosikymmeniä. Taitaa olla sisällön tuuletuksen aika. Pehmoleluja, joilla on oranssi turkki ja mustat raidat, löytyy purkin sisältä 28 kappaletta. Osa on ihan uudenveroisia, karvat yhtä pöyhkeinä kuin vanhoina hyvinä aikoina kirjahyllyni reunalla.
Yritän kaivautua nuoren ja huiman Pottutytön ajatusmaailmaan. Mietin, että miksi juuri Karvinen on herättänyt sympatiani? Niin no, tykkään hotkia lasagnelautaseni hetkessä tyhjäksi ja minusta on mukavaa laiskotella peiton alla vaikka koko päivä. Enkä ole koskaan erityisemmin pitänyt maanantaista. Ei kai siihen muuta tarvitse.
Oranssit fanituotteet
Kuumimpaan Karvisten fanitusaikaan minulla oli kodissani erityinen kulmahyllykkö, joka oli lattiasta kattoon pyhitetty vain ja ainoastaan noille karvaisille ja isosilmäisille pehmoille. Suosikkini oli kokoelmani suurin ja isomahaisin. Lempeitä katseita näiltä pehmoleluilta ei koskaan herunut. Useimmilla silmät ovat edelleen puoliummessa, aivan kuin ne olisivat joka hetki valmiina pienille päivänokosille.
Karvisintoni ei rajoittunut ainoastaan pehmoihin, vaan minulla on myös mieletön kokoelma aiheeseen sopivia postikortteja. Uskallanko edes laskea? Niitä on 49 erilaista. Korjaus: tämän päivän jälkeen 48 kappaletta, koska tänään on hyvän ystäväni syntymäpäivä. Kaikki kortit ovat kaupungissa lajiteltuina eri aiheiden mukaan. Maalle sen sijaan olen roudannut urakalla useita karvispyyhkeitä, pussilakanoita, tyynyjä, juomalaseja, tossuja ja pehmeän käteenpujotettavan jääraapan, jossa on iso Karvisen pää. Silmät puoliummessa siinäkin, ettei vaan tarvitsisi auton ikkunoiden puhdistukseen loikata.
Kotini pääväri oli aikoinaan karvainen oranssi. Autonikin on ollut joskus samanvärinen, mutta ilman karvoja. Nuoruudessa join aamukahvini aina tutun hahmon koristamasta jättituopista, jossa oli teksti: ”Black Diamond”. Olkalaukkuni hihnassa roikkui ainakin pari pientä oranssia kaveria, jotka olivat tassuillaan tiukasti kiinni suojelemassa omaisuuttani. Iltaisin painoin pääni pehmeään tyynyyn, jossa luki ”I hate Mondays”. Sama teksti ja Karvisen kiukkuinen naama lämmittivät myös pussilakanassa.
Kaukainen ihana joulumuisto on mummolasta. Joulupukki toi minulle kaksi isoa pakettia, joiden sisällöstä minulla ei ollut aavistustakaan. Kaikki muut lahjat oli tietenkin jo ennakkoon puristeltu, heiluteltu ja arvailtu. Nämä kaksi erimuotoista lahjakääröä samanlaisissa papereissaan olivat suuri mysteeri. Aattoiltana paketeista paljastui mieluisat yllätykset: lämpimät ja todella muhkeat Karvistossut. Kumpikin Karvinen omassa paketissaan. Tässä ne ovat edelleen ehjinä ja valmiina sujautettaviksi jalkoihin. Kiitti enkeliserkku.
Karvinen etsii uutta kotia
Paras sympparini kysyi tässä muutama päivä sitten, että onko minulla mitään sellaisia tavarakokonaisuuksia, jotka voisin laittaa kaikki pois. Villi ajatus. Mutta silloin muistin opiskelukämppäni komean kulmahyllyn valloittajat. Keskeisin hahmo kodissani ei ole enää Karvinen, vaikka oranssista väristä tykkäänkin edelleen. On siis sopiva aika pohtia, miksi olen siirtänyt nuoruuteni sisustuksen maalle. Varsinkin, kun minulla ei ole ollut vuosiin mitään tunnesidettä Karvisen kanssa. Tämä taitaa olla aika helppo luopumiskohde. Mutta mitä teen kaikille hyvin kasvatetuille ja hoidetuille pehmoleluilleni? Otan mielelläni ideoita vastaan. Ketä voisin näillä ilahduttaa?
Kirjoittaessani tätä tekstiä, tunnen itseni ehkä vähän erikoiseksi. En suinkaan siitä syystä, että olen keräillyt oransseja kissahahmoja, vaan siksi, etten ole niistäkään voinut päästää lopullisesti irti jo vuosia sitten. Hullu Karvisnainen. Niin hullu, että halusi joskus vaihtaa sukunimensäkin Karviseksi. Ei mitään järkeä.
Näin paljon lähti pois
Alussa oli 28 Karvispehmolelua ja lopussa niitä tulee olemaan nolla. Kaikki lähtee! Luopuminen tapahtuu heti, kun saan hyvän idean tai ehdotuksen, kenelle ne tuottaisivat erityisen paljon iloa.
Aa pottutyttö Karvinen, ei hullumpaa mutta ikinä tuostakaan puhetta ollu. Mihin Karviset? Kannattaa kysellä lastensairaalat tai päiväkodit. Tässä vaan yks idea. Seuraavaa hyvää tilitystä ootellessa.
Heh, sehän kuulostaa mainiolta: Pottutyttö Karvinen..😀 Äidillekin tuli yllätyksenä mun sukunimen muutosaikeet nuoruudesta..🤣
Jees, mietin just, että miten tarkkojahan ne nykyään on tuommosten karvaisten kattien suhteen..
Hauska juttu pehmoleluistasi. Vai olet noin kova Karvisen kaveri.
Mulla oli lapsena vain nuket hoidettavina.
Lapsenlapseni 20 -v on keräillyt pehmolelua ja nukkuu vieläkin niiden kanssa. Puput ovat erityisen rakkaita. Nyt on neljä elävääkin kania hänen omassa kämpässään. Viereen eivät ole yöksi päässeet.
Vasta katselin lastenhuoneen parvella hänen lelujaan, joita on useampi laatikko siellä säilössä, osa leikkimökissä ja osa äidin luona.
Nyt on aika hävittää kaikki muiden lasten hoidettaviksi.
Oi niitä aikoja, Karvinen oli ihan mun bestis..😍 Jos on säilytyspaikkoja, niin pehmolelut jää helposti aittojen ja laatikoiden nurkkiin lepäilemään. Olihan se vähän nostalgista tutustua uudelleen näin pitkän tauon jälkeen, mutta kyllä mun kujeilevat katit uuden hoitajan tarvitsevat. Ihania muistoja varmasti siellä lastenhuoneen parvella..😍
Todellinen Karvisten kaveri! Jos niistä kuitenkin olis aika luopua. Mukava tarina taas kerran!
Me ollaan Karvisen kanssa tultu aina hyvin juttuun, mutta totta tosiaan nyt on aika luopua..😍
Hauska fanituksen kohde😍 Nyt katson karvista uusin silmin. Laita karvaiset kaverit siivouspäivänä isoon koriin leikkipuistoon ”Saa ottaa” kyltillä.
Karvinen saattaa katsoa myös sua uusin silmin, kun keksit noin hyvän idean..😍
Tää menee vakavaan harkintaan kodin viereisessä leikkipuistossa👍👍👍
Menin lukiessani tekstiäsi huikeeseen lukioaikaamme😀Muistan vieläkin kuin eilisen päivän kun astuin yksiöösi ekan kerran kylään. Kämppä oli miusta niin cool! Karvinen oli monessa muodossa sisustuksen”oranssi” lanka ja sopi persoonaasi täydellisesti🧡. Toivottavasti niille löytyy hyvä koti!
Oi, että mitä aikoja elettiin silloin..😅 Aika oranssilla mentiin, mutta on kyllä mukavia yhteisiä muistoja. Onneks mun Karvisilla ei ollu mitään valvontakameroita silmämunien takana..😳🤣😜
Tänään pomppasi mieleen pottutytsä…! Kun Sami kiskoi päällensä vanhaa Karvis-paitaa !!!! Eli onhan meilläkin kyseinen Mr. !! Ja meidän Mari oli nuorempana sellainen Karvis-korttifani, et vuostolkulla saatiin aina Karvis-kortteja..! Tuli mieleen ehdotta esim. SOS-lapsikylänkeräystä tai Joulupataa…teinitkin vois innostua ! Karviainen on niin ärsyttävän itsekkään laiskanletkeä salahempeä heppu !
Jee, Samille ja Karvispaidalle terkkuja! Ne Karviskorttien tekstit on aina vaan hauskoja, jotkut niistä on kyllä ihan pikkusen itsekkäitä, mutta olkoon.. sehän on Karvinen..🤣 Mun ongelma oli aikoinaan, etten raaskinu lähetellä niitä kenellekään. Varo vaan, posti saattaa tuoda sulle joskus jonkun kivan Karviskortin..😜
Täällä on vielä pehmojen uusi koti hakusessa, kiitos ideoista..😍
Heheh, mulla tismalleen sama ”ongelma”. Näin 37- vuotiaana mietin, mihin ihmeeseen laitan kellarista kaikki 48 kpl karvispehmoleluja..
Eikä!😅 48 karvista, sulla on kyllä todella kattava kokoelma, wow..🤩 Hyvä pitää pikku meeting pehmojen kanssa ja miettii mitäs tekisitte..☺️