Pottutyttö is back! Viimeisen kahden vuoden aikana olen keskittynyt luopumaan turhista asioista elämässäni. Poistoon on lähtenyt niin kymmenet alushousut, iso kasa jääkaappimagneetteja kuin monta paria villasukkiakin. Ja paljon muuta, jopa ylimääräiset huopatossut ovat löytäneet uuden omistajan. Aika kuulostaa pitkältä, mutta toisaalta taas tosi lyhyeltä. Kauniiden vaatteiden ja monenlaisten tavaroiden keräilyvuosia on kuitenkin hurjan paljon enemmän kuin kaksi. Urakkani ei siis näin ollen ole muutamaa hassua alkumetriä pidemmällä. Tarinat eivät siis ole loppumassa, todellakaan. Don´t worry.
Liian pienet vaatteet
Viimeisin luopumiskohteeni on ollut tavanomaista haasteellisempi ja vienyt enemmän aikaa kuin mikään muu aiempi. Kuulostelin omaa kehoani ja kuulin selvästi, kuinka sisäinen ääneni huuteli hillitysti, mutta selkeästi: ”Vie ylimääräiset läskit pois!” Siispä olen viiden kuukauden ajan keskittynyt luopumaan läskeistäni. Kuulostaa kivalta, eikö? Ei mitenkään hurjan hauskoja kuukausia noin niinkuin yleensä, mutta lopputulos kyllä nostaa väkisinkin hymyn huulille. Keissi on ollut niin kokonaisvaltainen kaikilla elämän alueilla, etten ole voinut keskittyä mihinkään muuhun järkevään.
Tämä koko hullutus alkoi eräänä maaliskuisena lauantaiaamuna, kun pyörittelin mielessäni seuraavia mahdollisia raivauskohteita kodissani. Mietin kuumeisesti jotain sellaista, joka toisi erityisen onnistumisen tunteen.
Lopulta päähäni pätkähti, että suurin osa poistamistani vaatteista on ollut liian pieniä. Siinä ne olivat, seuraavan projektini avainsanat: pieneksi jääneet vaatteet. Jotain kummallista oli tapahtunut, koska vaatekaapistani paljastui enemmän ja enemmän sellaisia ehkä joskus vielä tähän mahdun -vaatteita.
Vaikka en ole koskaan tuntenut olevani erityisen lihava, niin vuosien aikana on kertynyt vääjäämättäkin jonkin verran suloista ja pysyvää pehmeyttä luiden ympärille. Tämän takia monet uudetkin vaatteet kaapeissani ovat alkaneet näyttää oudoilta päälläni. Älä säikähdä, en aio venytellä jalkoihini nuoruusaikojen kalsareita, joita edelleen pyörii siivouskorissani.
Elämäntapavalmennusta
Kun päätin, että läskit saavat lähteä, lupasin itselleni, etten suinkaan aio huitaista tätä projektia kevyesti toisella kädellä. Ilmoittauduin heti samalla viikolla ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa käsittelevälle etäkurssille. Opiskelu vei täysin mukanaan ja muutaman kuukauden kuluessa olin jo suorittanut suurimman osan Elämäntapavalmennukseen tähtäävästä opintokokonaisuudesta.
Samaan aikaan tein itsestäni oppimieni asioiden koekaniinin. Keskityin projektiin niin täysillä kuin pystyin, koska halusin nähdä millaisiin tuloksiin kuka tahansa ihan tavallinen ihminen voi päästä. Ensitöikseni sanoin moi moi kaikelle överijuhlimiselle ja alkoholille. Seuraavaksi opettelin juomaan vettä, paljon vettä. Karkkia ja herkkuja sallin itselleni ainoastaan kerran viikossa. Muuten olin viikolla todella tarkka, ettei suuhuni eksynyt sokeria missään muodossa. Vähensin myös vehnäleivän syömisen ihan minimiin. Kaduilla kävellessäni yritin tarkoituksella kiertää kaikki leipomot kaukaa, ettei tuoreen leivän tuoksu saanut minua hyppysiinsä.
Salilla kävin neljä kertaa viikossa ja sain myös ohjausta PT:ltä. Hän kannusti minua koko muutoksen ajan ihan täysillä. Joskus tuntui, että vähän liikaakin. Varsinkin niinä päivinä, kun olisin halunnut pitää pienen breikin painojen nostelussa. Hyvä niin, että potki persuksille heikoilla hetkillä, koska voimatasoni ovat nousseet kokoajan tasaisesti ja kehoni rasvaprosentti on pienentynyt. Lopputulos on, että nyt minua ei enää saa punteista irti millään ilveellä.
Päiväni täyttyivät töissä käymisestä, treenaamisesta, säännöllisesti nautituista terveellisistä aterioista ja nukkumisesta. Kuulostaa niin iisiltä ja sitä se oikeasti onkin, kunhan vain pysyn päätöksessäni ja positiivisella mielellä. Puhuisin puppua, jos kertoisin, että kaikki sujui täydellisesti, helposti ja ihanasti. Välillä oli pakko päästellä ärräpäitä ja hyrräpäitä. Varsinkin alkumetreillä mielialat heittelehtivät ja ärsytys vain kasvoi, kun kaikkeen ahdistukseen en voinutkaan vetäistä Fazerin sinistä.
Hitaasti, mutta varmasti
Erityisen tärkeäksi koin lähimmät tukijoukot, jotka kannustivat ja kokkasivat mukana. Elämä itsessään tuo mukanaan kaikenlaisia haasteita, eikä jokaikinen päivä tai yö voikaan mennä ihan täydellisesti. Sehän on selvä. Useimmat yllättävät tilanteet ja muutokset kasvattivat kyllä luonnetta ja kasvattavat edelleen. Alunperinkään en haaveillut mistään hetken hurmiosta ja kuumasta yhden kesän kestävästä rantakunnosta, vaan pysyvästä elämäntavasta. Tässä, jos missä maltti on valttia.
Enpä olisi maaliskuussa arvannut mihin tämä kaikki johtaa. Opiskeluni keskittyivät voimaharjoittelun ja ravitsemuksen lisäksi myös pysyvän elämäntapamuutoksen toteuttamiseen ja ylläpitämiseen. Tämä opintopolku on ollut supermielenkiintoinen, koska olen saanut ottaa kaikki opit käyttöön samantien. Suoritin koko opintokokonaisuuden parhain mahdollisin arvosanoin ja mikä parasta sisäinen ääneni on hiljentynyt.
Jos sinä haluat lähteä seurassani samalle polulle, olen valmis auttamaan ja tukemaan sinua. Yhdessä matka taittuu aina mukavammin. Läskit kyllä lähtee, jos niin haluaa.
Näin paljon lähti pois
Alussa oloni oli väsynyt, turvonnut ja vauhditon. Nyt olen kahdeksan kiloa kevyempi, useampia senttejä kapeampi, lihaksikkaampi ja täynnä energiaa.
Olen ylpeä päättäväisyydestä, johon minä en pysty! Terveelliset elämäntavat ja kova itsekuri. Näitä pitäisi miettiä vähän nuorempana. Mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä. Hyvä Pottutyttö! 👍
Kiitos paljon kommentista! Terveelliset elämäntavat on hyvä sijoitus omaan itseensä..❤️ Ihan totta puhut, kun laitoit, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Pienillä muutoksilla on iso merkitys😍
Näytät kyllä hyvälle ja se iloisuus ja energia on hyvin tarttuvaa! Inspiroit kyllä minua paljon, kiitos♥️
Kiitos ihana!💛 Niin parasta, jos innostus ja energia tarttuu! Iloisuus on aina meissä..🤩
Hyvä ❤️ Olet sinnikkäästi jaksanut treenata. Hienoa. Väsymys poissa ja energinen olo.
Kiitos ihana!❤️ Sinnikkyys palkitaan aina..😇
Hyvä tarina ja hyvännäkönen nainen sielä kirjoittelee niiiiin timmi.
Hyvä immeinen😍 Kiitoksii niiiin paljon ihanasta kommentista!🤩
Kiva kuulla kun joku on onnistunut😍 Nyt vaan suunnittelemaan elämäntapavalmentajan sivu-uraa. Tarvitsijoita on paljon ja nyt kokemuksella tiedät miten homma hoidetaan.
Tästä vähentämisprojektista varmasti sait hurjasti energiaa? Olisipa mukava joskus yltää samaan🤞🏼 Söisin vaikka rotanmyrkkyä, jos sillä saisi makeanhimon kuriin😅
Salilta tulee aina niin hyvä olo, vielä kun selviäisi useammin kuin kerran viikossa. Pistäppä virtuaalipotkua tulemaan persauksiini. Kiitos inspiroivasta tarinasta❤️
Kiitos kannustavasta kommentista!😍
Olisin kyllä aidosti onnellinen, jos voisin auttaa myös muita saavuttamaan tavoitteensa. Ei ollenkaan huono ajatus uudelle sivu-uralle..😊 Itsekin huomasin miten tärkeetä on, kun vierellä on ammattilainen. Sellainen, jolla on kokemusta ja joka oikeasti tietää miten homma hoidetaan onnistuneesti.
Todellakin tästä luopumisprojektista sain valtavasti energiaa. Olo on nykyään kuin uudestisyntynyt.
Kuntosali on hyvä paikka!💪
Pehmeä ja kannustava potku lähetetty Sinulle❤️
Itsetuntemus ja -kuri ovat Pottutytöllä kohdillaan! On se vaan niin, ettei vahvalle ja vaativalle minälle saa anta yhtään löysää, jos on päättänyt päästä läskeistään – eli siis päättänyt muuttaa – kuka mitäkin – usein kuitenkin syömis-, juomis- ja vetelehtimistottumuksensa sekä ennen kaikkea käsityksensä elämisen tarkoituksesta.
Hyvä apu muutoksessa ovat asiantuntijat ja tutkitun tiedon lukeminen, ja kuntosali. Mutta jos salille ei oikein jaksa eikä kehtaa, vanhojen hyvien ja laihduttavien harrastusten kaivaminen muistojen syövereistä auttaa. Kävely. Juoksu. Sienestys. Diskotanssi kotona, tunnin verran, viisi kertaa viikossa. Oon joskus jumpannut jopa Loirin Leino-tulkintojen otteessa…Harras ruuan laittaminen – kun asiaan on riittävästi paneutunut, ei teekään mieli vetää puolta padallista.
Iltakirja viinilasin sijaan. Kynä tai kone sauhuamaan, elämäkertaa kirjoittamaan! Tai unirunoa pienille, tai isoille.
Ulos entisistä tavoista… juu, pari kuukautta jaksaa, sitten taas, tosin jarrutellen, paluu vanhaan…
Eli nyt lukemaan Pottutytön teksti uudelleen, siitä saa voimaa aloitukseen ja jatkoon!!!
Ihan huippua, nyt tuli paljon loistavia vinkkejä ja ihania ajatuksia! Kaikenlaista täytyy kokeilla ja löytää sieltä se oma juttu, joka toimii ja laittaa toimimaan – vaikka se diskotanssi kotisohvan vieressä! Elämää suuremmat muuvit voi heittää kotona ihan villasukat jalassa, silloin ei edes korkkarit pääse tanssijalkoja puristamaan..😍 Huippu idea!
Joskus, jos jostain oikein tosissaan innostuu ja jaksaa pidempään kuin pari kuukautta, niin siitähän voi tulla jo tapa.. ja eikös me ollakin omille tavoille aika uskollista sorttia? 😉