Olenko auttamattomasti myöhässä vai ihan liian aikaisessa? Vastahan me juhlimme joulua ja kohta se taas kolkuttelee ovelle. Ajantajuni on tainnut hapertua. Joulu ei koskaan kuitenkaan kyllästytä minua. Ihailen tosissani joulua rakastavien ihmisten kuvia heidän jouluisista kodeistaan. Ihailua jatkuu ympäri vuoden. Seuraan Facebookissa useita jouluun liittyviä sivustoja ja tunnen oloni normaaliksi. En siis ole mitenkään outo ja erilainen. Enhän?

Joulu ja muori

”Päättyy joulu, vaikk`ei kenkään sois, joulukuusi viedään pois, pois, pois. Mutta ensi vuonna hän, saapuu lailla ystävän – ei voi toivo pettää.” Näin lauloi mummoni surumielisenä tuvan pöydän ääressä aina loppiaisena, kun joulukuusta kannettiin ovesta ulos. En ole vuosikymmentenkään jälkeen unohtanut sitä melankolista tunnelmaa, joka pientä Pottutyttöä kosketti syvältä silloin ja koskettaa edelleen, kun joulun pyhät on virallisesti ohitse.

Pikkutyttönä mietin usein, että onko pakko luopua jostain niin ihanasta, jos ei tahdo. Aikuiseksi kasvettuani päätin, että voin tehdä omassa kodissani juuri niinkuin haluan, myös joulun suhteen. Tässä sitä siis ollaan, pikkuisissa joulutunnelmissa edelleen. En halunnut tänäkään vuonna luopua joulukuusen luomasta tunnelmasta vielä moneen viikkoon joulun jälkeenkään. Vähän hullua, koska päivisin täällä aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Mutta hei, meillä onkin pilkkopimeät illat, jotka ovat kuin luotuja valaistulle joulukuuselle ja tunnelmallisille jouluvaloille. Koska haluan tosi pitkä joulun, olen hankkinut tekokuusen. Eipä tarvitse milloinkaan huolestua neulasten aiheuttamasta sotkusta.

Parvekekuusi

Joka vuosi loppiaisen aikoihin riisun kuusesta kaikki muut koristeet paitsi valot. Sen jälkeen siirrän joulupuun parvekkeelle ja ihailen iltahämärässä ikkunan takana loistavia valoja vielä monta viikkoa. Tänä vuonna ihailu sai yllätyslopun, kun kauhea myrskytuuli iski kuuseni kimppuun ja pyöräytti sen persuksilleen parvekkeen uloimpaan nurkkaan.

Hurjan myrskyn takia jouduin riisumaan joulukuusestani myös valot jo ennen aikojaan. Harmittaa, koska tammikuu ei ollut vielä edes puolessa välissä. Pakon edessä kuitenkin purin kuuseni palasiksi, laitoin osat tiukalle käärölle pussiin, nimilappu päälle ja ensi joulua odottamaan – ei voi toivo pettää. Joulu tulee aina. 

Joulu ja valot

Kuusen lisäksi tykkään todella paljon valoista ja kynttilöistä. Joulun aikaan kotimme on kymmenillä eri ajastimilla varustettu värikäs valopommi. Joka talvi iltaisin auringon laskettua olohuonettamme valaisevat useat erilaiset taulut, kyntteliköt, talot, pallot, hahmot ja kynttilät. Ihanan tunnelmallista. Tähän en kyllästy koskaan, niinpä saatan usein jättää muutamat valot ympärivuotiseen käyttöön.

Säilytän aina hankkimieni joulukoristeiden ja -valojen alkuperäiset säilytyslaatikot, koska joudun pakkaamaan kaiken huolellisesti jokavuotisen muuttomme takia. Joululaatikoita, joihin kuljetan kaikki alkuperäiset pakkaukset, on tällä hetkellä kotoamme kaksi isoa. Olen roudannut Suomesta tänne jopa perinteisen ikkunalle laitettavan sähkökynttelikön, omassa laatikossaan tietenkin.

Myrskyn keskellä, jouluvalojen himmentyessä, on hyvä hetki tutkia minkälaisia koristeita aion säilöä ensi vuoteen. Kaikki tällä hetkellä käytössä olevat koristeet ovat olleet mieltä ilostuttavia, mutta laatikon uumenista paljastuu käyttämättömiäkin esineitä, kuten hopeanväriset isot sydämet, kullanväriset pikkukellot ja muoviset pattereilla toimivat lyhdyt. Jos nämä eivät olleet esillä tänä jouluna, luuletko, että laitan ne näytille seuraavanakaan jouluna? Todennäköisesti en.

Joululaatikko pitää sisällään myös kahdet eri väriset joulukuusen koristekokonaisuudet. Tänä jouluna somistin kuusemme valojen lisäksi punaisella paksulla joulunauhalla, punaisilla yksinkertaisilla palloilla ja kullanvärisellä latvatähdellä. Koristeletko sinä joulukuusen joka vuosi samoilla perinteisillä koristeilla vai virkistääkö vaihtelu?

Sarvet ja liinat

Joululaatikon pohjalta paljastuu vielä päähän laitettavat poronsarvet. Ehjät ja hauskat, mutta pikkujoulujen poroilut taitaa olla jo menneen talven lumia. Tosin täällä auringon alla olisi huomattavasti järkevämpää laittaa päähän sarvet kuin hiostava tonttuhattu. Siitäkin huolimatta nämä lähtevät nyt pois, pois, pois. Tonttuhattuja en sentään ole paketoinut laatikoihin, ne ovat kaikki kotivarastossa.

Laatikossa on myös monenlaisia joululiinoja, jotka ovat reissanneet mukanani enemmän tai vähemmän lumisesta kotimaasta. Hyvä minä, etten ole kaikkea sentään hankkinut uutena täältä, vaan olen pakannut matkalaukkuuni useita sellaisia liinoja, joita en ole Suomessa käyttänyt. Suomesta mukaani on myös lähtenyt ihanan lämmin jouluinen jättiviltti. Nyt, kun oikein kunnolla mietin pelkästään joulutavaroiden hamstraamista tänne etelään, niin ei se kyllä ihan fiksulta kuulosta. Mutta joulu on joulu, enkä saa fiilistä ilman koristeita. Niin se vaan on.

Näin paljon lähti pois

Alussa joulukoristeita oli ihan liikaa. Pelkästään erilaisia jouluvaloja, taulut mukaan laskettuina, oli yhteensä 27 kappaletta. Muita jouluaiheisia koristeita oli 78 kappaletta. Pois heitin yhteensä 24 joulutavaraa eli poronsarvet, hopeanväriset isot sydämet, kullanväriset pikkukellot, muoviset pattereilla toimivat lyhdyt ja kahdet rikkinäiset jouluvalot.