Vuonna 1998 Viipurin kauppatorilla myyntikojujen välissä puhaltava tuuli on jäätävän kylmä. Pakkasmittarin lukema on laskenut lähelle 20 astetta. Istahdan vaaleanruskealla pahvipalalla vuoratulle jakkaralle sovittamaan paksusta huovasta tehtyjä tossuja. Keskusteluni paikallisen torimyyjän kanssa on haparoivaa, mutta vimmatusti käsiäni heilutellen luulen tulleeni ymmärretyksi. Daa daa, olisin halunnut ostaa itselleni punaiset huopikkaat, mutta täällä ei turhaan väreillä herkutella. Tyydyn harmaisiin, koska muuta väriä ei ole tarjolla. Ilma on niin kylmä, että päätän viluissani sovittaa ainoastaan vasemman jalan tossua. Se oli virhe.
Seuraavana päivänä, kun olin lähdössä ulkoilemaan, laitoin innoissani uuden uutukaiset huopatossut jalkaani. Vähän outo tunne varpaissa. Jäin tuijottamaan tossujani epäuskoisena. Tarkkaan tilannetta tutkittuani tajusin, että minulle olikin myyty torilla kaksi vasemman jalan tossua. Voit vain kuvitella miltä tuntuu, kun molemmat jalkaterät sojottavat voimakkaasti vasuriin. Joo, se tuntuu oikeasti todella erikoiselta.
Näitä harmaita varsin uniikkeja jalkineita on yritetty yhteistuumin lämmitellä, kostutella, painella ja taivutella eri suuntiin. Yritykseksi on vielä tähän päivään mennessä jäänyt. Kun ei taivu, niin ei taivu.
Lähestulkoon joka vuosi ensilumen sataessa maahan, kaivan toivorikkaana kenkälaatikon esille. Harmaita tossuja jalkaan pujottaessani ajattelen, että ei kai ne nyt niin pahat ole. Mutta on ne.
Näitä käyttämättömiä ja uudenkarheita huopikkaita on kyllä sääli heittää poiskaan. Entäpä, jos jollain sattuisi olemaan kahdet samankokoiset oikean jalan tossut. Laita heti viestiä, jos sinun kaapistasi löytyy sellaiset. Tehdään toisen tossun vaihtarit. Ok, lupaan luopua näistä. En halua kävellä koko talvea vasemmalle.
Toisen omistamani huopikasparin olen saanut entiseltä työnantajaltani. Jouduin silloisessa työssäni liikkumaan paljon ulkona, joten huopatossut olivat todella oiva lahja. Arvostan. Onhan ne kyllä aika villin väriset, mutta paksut. Taidan pirauttaa äidille ja ehdottaa mökkitossuiksi. Nämä jalkaan eikä varpaita taatusti palele. Lisävarusteena on pohjakumit, jotka suojaavat pahimmalta loskalta.
Vihdoinkin ikiomat punaiset huopikkaat
Kokoelmani kolmannet ovat kauniin punaiset huopikkaat. Ne olen saanut kummitädiltäni muutama vuosi sitten. Ihanaa, että niissä on aika matalat varret ja jalat solahtavat vauhdikkaasti sisään. Näitä käytän talvisin niin paljon kuin mahdollista. Harmi vaan, kun useimpina vuosina lumiraja menee niin pohjoisessa, että tossuja paljon useammin joudun turvautumaan kumisaappaisiin.
Toista se oli silloin menneinä aikoina. Maalla melkein jokaisen lapsen vakiovarusteena oli lämpimät ja mukavat huopatossut. Useimmiten ne olivat vanhempien sisarusten tai serkkujen entiset, käytössä jo mukavaksi muotoutuneet.
Lempivärini pienenä pottutyttönä oli kirkas punainen. Toivoin silloin niin kovasti saavani joskus ikiomat punaiset huopikkaat. Lapsuudessani tämä toive ei päässyt koskaan toteutumaan, koska minulla on veli ja kaikki vanhemmat serkkuni ovat poikia. Niinpä kaikki minulle ajautuneet huopatossut olivat vuodesta toiseen sinisemmät ja sinisemmät. Joten tästäkin syystä nämä punaiset huopikkaat jäävät omaan käyttööni ikuisiksi ajoiksi.
Neljännet huopatossut ovat mustat ja elämää nähneet, mutta edelleen oikein hyvässä kuosissa. Ne ovat minulle todella, todella rakkaat, sillä olen saanut ne perintönä isomummoltani. Olen kyllä onnekas lapsenlapsenlapsi, kun sain tutustua häneen ollessani lapsi ja nuori. Isomummoni oli ihailtavan vahva nainen. Hän nimittäin eli huikeat 103 vuotta ja oli loppuun asti kartalla maailmanmenosta. Siinäpä tavoitetta itse kullekin.
Varmaan ymmärrät, etten ihan ensimmäisenä ole näistä huopatossuista luopumassa. Nehän voi olla hankittu jo vaikka 1800-luvulla. Koon puolesta tossut eivät ole minulle mitenkään täydelliset. Puristaa pikkuisen, mutta kyllä minä niitä silloin tällöin ulkoilutan ja esittelen niille nykyistä villiä menoa ja meininkiä.
Näin paljon lähti pois
Ihanat punaiset huopikkaat sekä isomummoni mustat jäävät käyttööni. Entiseltä työnantajaltani saadut iloisenväriset lahjatossut sopivat hyvin äidin jalkaan. Siispä ne saavat uuden elämän ja emännän ja matkaavat maalle. Viipurista hankitut harmaat vasemman kautta viimeinkin poistoon!
Ihanat nuo nykyiset punaiset tossut.Minulla on edesmenneen isäni tossut, ne ovat isot ja varsikin yltää polveen, joulupukki niitä lainaa kerran vuodessa. Olisihan se mukava saada lämpimät ja sopivat omat tossut. Niitä ootellessa!
Nämä mun punaiset huopatossut on ihanat. Toivon, että jokaisella olisi mahdollisuus sujauttaa jalkansa omiin uniikkeihin tossuihin..❤️
Kyllä se vaan niin on, että vanhat tossut kestää hyvänä vuosikymmenestä toiseen hyvin pidettyinä ja rakastettuina. Ihan niinkuin sun isän joulupukille lainaamat huopatossut.
Miten musta tuntuukin, että ne sun jalkaan täydellisesti sopivat huopikkaat löytää vielä tiensä sun luo..🥰
Minulla on punaiset huopikkaat . Tykkään edelleen . Olipa taas kiva lukea siun mukavaa tekstiä. Hyvää Uutta Vuotta ❤️ rakas ystäväni ❤️
Ihanaa! Pitäis oikein tehdä joku talvi huopatossun punaiset ❤️ treffit tutuilla kulmilla..🥰
Kiitos mukavasta kommentista ja ihan parasta Uutta Vuotta myös sinulle ihanuus ❤️
Lapsena minullakin oli harmaat huopikkaat, joita taisin käyttää koulumatkalla 100 metriä. Huopikkaat taisivat olla lapsuudessani yleiset talvikengät niiden hiihtomonojen lisänä. Toiset hiihtivät kouluun talvella. Luntahan oli silloin aina. Hiihtoa kaksi kertaa viikossa.
Nytkin olisi huopikkaille käyttöä, mutta eipä niitä taida enää mistään löytää…
On siis tyydyttävä talvikenkiin.
Ihanaa ja lämmintä uutta vuotta sinne lämpimään, kamu. Olisin niin valmis lentämään aurinkoon täältä pimeydestä ja lumitöiden keskeltä.
Huopikkaat oli kyllä entisaikojen luottojalkineet..😍 ja lumitöissä varmaan aika hyvät nytkin. Siellä on kuulemma ihan mukavasti lunta ☃️
Kiitos samoin, ihanaa ja auringon lämmittämää uutta vuotta myös teille!
Punaiset huopikkaat olisivat kyllä hieno jalkine mekon ja mustan villakangastakin kanssa nyt😍 Mistähän niitä saisi? Ratsastaisin uuden trendivaltauksen aallonharjalla❤️
Nuorena käytin mustia, korkeavartisia huopikkaita Joensuussa vähän turhankin innokkaasti. Loskaisella säällä pohjat meni ja vesi tuli läpi. Piti heittää roskiin ne kaunokaiset😢
Kiitos tästä kivasta postauksesta. Pidän silmät auki huopikkaita varten ja kehaisen jos joku tulee sellaisilla vastaan😊
Punaiset on kyllä hienot! Mä sain vielä viime vuonna yhdeltä ihanalta ystävältä just samansävyisen, paksun ja lämpimän kaulaliinan❤️ Kiitos❤️ Nyt talvitonttuasusteeni on täydellinen! En ole kysynyt mistä kummini on huopikkaat hankkinut vuosia sitten, täytyypä kysäistä.
Harmi, että heitit omasi roskiin, niihin olisi voinut laitattaa kumiset pohjat. Mulla on niissä isomummon vanhoissa jälkeenpäin laitetut pohjat ja hyvin toimii edelleen yli sadan vuoden jälkeen😍
Kiitos kommentistasi! Tossutyypit arvostaa aina kehaisuja❤️
Huopikkaat tulivat tosiaan tutuiksi 50 – 60-luvun lapsille! Ei paleltanut varpaita, ja huopatossut olivat suht huoltovapaatkin, mitä nyt naapurin setä, suutari, laitteli niihin pohjia, kun huopa oli kulunut ohueksi.
Muistan omistaneeni ainakin punaiset, vihreät ja valkoiset huopikkaat. Jos niistä jotain jäi jäljelle, pikkusisko käytti loppuun.
Ja nykyään, vuosikymmenten perinteenä täällä kotona kulkee henkilö harmaissa, varrettomissa huopa- aamu-/vapaapäivä-/iltatossuissaan.Ties monennetko olen hankkinut hänelle joululahjaksi.
Huopatossuja sietää arvostaa!! Ne ovat ekologiset, sopivan lämpöiset, kevyet , eivätkä ne naarmuta lattiaa, vaikka riehaantuisi diskomeininkiin!
Sullahan on värikäs huopatossuhistoria, en oo varmaan ikinä nähny vihreitä huopikkaita livenä..😍 Onkohan sulla kuvia kaikista tossuista?
On se vaan edelleen ihana tunne, kun sujauttaa jalat tossuihin. Ne ei paina eikä purista. Ne lämmittää jalkoja ja mieltä. En yhtään ihmettele, että teillä kotona kulkee tyytyväinen tossujen omistaja..☺️ Tossudiskoja ootellessa! 💃🏼
Huitukan huopikkaat ! Ihana yhdiste ! Lapsena Hämeen mummolassa kävi köpelösti; olin innokas navettalikka, ja huopikkaita oli verannalla useita…jalkaan vaan tohinalla ja tädin luokse navettaan ! Aijai, lattiat siellä on sitä…mitä on ja täti parkas ; Leena !! Nyt ränniin ja sassiin…huopikkaat veks ja täti alkoi kiireellä pestä pohjia, mie kärvistelin villasukissa ja lopulta sain huopikkaat kainalooni ja komennon laittaa ne leivinuunin päälle kuivumaan ! Hilippasin villasukat vilkkuen tupaan ja mummo sattui siihen ; siunakkoon, sanoi ja hoksas jutun…ja hajun ! Sekin selkis, että ne oli eriparia, toinen oli vanhemman poikaserkun…sain kyl kipakkaa sapiskaa…mokomasta ! Mutta, on ne huopikkaat sentäs mukavat…ihanaa,kun sinulla on niitäkin aikas monet ….ei mulla vaan !
Nythän sie keksitkin osuvan ja rimmaavan otsikon: huitukan huopikkaat..😂😍
Niin hauska tarina siun lapsuuden navettareissusta..😅 Tosin ei varmaan just sillä hetkellä naurattanu, enemmänkin siunakkoon!
Huopikkaat on kuin tehty tämmösille meijän kaltasille nopeille likoille, niin helpot vetästä vauhdissa jalkaan..😍