”Arvaa mitä? Löysin yhdestä laatikosta kahdet käyttämättömät, Brasiliasta ostetut flipflopit. Miten nää tänne on unohtunu?” Tällaisia viestejä me lähetellään mun sielunveljen kanssa ihan liian usein, puolin ja toisin, kuvien kanssa.
Aina silloin tällöin tämä herättää hilpeyttä, mutta joskus pikkusen melkein itkettää. Minkä ihmeen takia me olemme shoppailleet niin paljon kaikenlaista ihanaa laatikon pohjalle makaamaan? Suurimmalla osalla ihanuuksista on vielä hintalaputkin paikoillaan, vähän niinkuin ilkkumassa meille päin naamaa. Joo. Useimmiten ostamiseen on kannustanut ”pakko saada” -fiilikset ja ulkomailla lisäksi ”näitä ei varmaan kotimaasta saa” -fiilikset.
Minulle niin rakkaan ja läheisen sielunveljeni kanssa meillä on salahamstrauksen lisäksi muitakin mielenkiintoisia yhteisiä tekijöitä. Olemme olleet tahoillamme vakituisessa parisuhteessa lähes yhtä kauan ja puolisomme ovat maapallon toiselta laidalta, joten elämme kahta kulttuuria yhtä aikaa. Se vasta jännää onkin, toisinaan. Inhoamme kumpikin siivoamista yli kaiken. Erityinen inhokkimme on sohvan alus. Siitä on tullut iso vitsi. Melkein yhtä iso kuin hamstraamisesta.
Hauskat jutut
Kummallista, että hamstrauksemme paljastui vasta vuosien jälkeen ensitapaamisestamme. En osannut aavistaa, että ystäväni kaapit olivat jopa täydemmät kuin omani. Hamstraaminen voi olla myös todella salaista hommaa.
Mieleeni tulee lukemattomat kerrat, kun olemme jopa vähän naureskelleetkin yhteiselle ongelmallemme. Miten mahtavaa on ollutkaan puhua toiselle, joka ymmärtää heti puolesta sanasta, että kaiken maailman kamoillakin on tunteet. Ihan niinkuin meillä ihmisilläkin.
Joka kerta, kun toinen meistä on tehnyt uusia löytöjä oman kaappinsa tai laatikkonsa uumenista, toisen puhelimeen kilahtaa viesti. Ziisus, meillä oli hilpeä keskustelu yhden kilahduksen jälkeen, kun löysin yli kymmenen vuotta sitten kummipojalle ostamani Lontoon tuliaiset. Kaksi pikkuautoa sievässä avaamattomassa paketissa, pienoismallit mustasta taksista ja punaisesta kaksikerroksisesta bussista. Eipä taida nämä olla ajankohtaiset enää, kun tämä pikkupoika kurvailee jo omalla autollaan pitkin kylänraitteja.
Voi että, loppuuko hauskuus siihen, kun kaapeista ei enää löydykään mitään jännää?
Lisää tilaa turhuuksille
Joku aika sitten puhelimeeni tuli viesti tutusta numerosta: ”Arvaa mitä? Olen vuokrannut tavaroilleni uuden varastotilan.” Hetkinen nyt? Kuulinko oikein? Kyllä, ja yritän myös ymmärtää oikein. Siis omien jo olemassa olevien varastokoppiensa lisäksi sielunveljeni on vuokrannut muutaman tehokkaan neliön uutta tyhjää tilaa parin kilometrin päästä kotoaan.
Mitä ihmettä hän aikoo säilöä uudessa upeassa varastossaan? Menen vielä enemmän ymmälleni, kun hän vastaa: ”En mitään erityisiä tavaroita. Sellaisia, jotka tuntuu turhilta tällä hetkellä, mutta ehkä ei muutaman vuoden päästä. Ja sit myös sellaisia tavaroita, jotka vie liikaa tilaa toisessa varastossa.” Olen kyllä sekaisin itsekin, mutta nyt alan tuntea oloni jotakuinkin järkeväksi.
Hämmästyttävä ratkaisu
Alkuun olin sielunveljen ratkaisusta ihmeissäni ja hieman kauhuissanikin. Mutta yllättäen aloin semisti innostua ajatuksesta. Ajattelin ihan pikku pikku hetken, että siinähän olisi loistava ratkaisu myös minun tärkeiden ja tarpeettomien esineiden säilytykseen. Hui sentään, olisinko todella valmis maksamaan joka kuukausi ekstraa ongelmieni uudesta säilytyspaikasta? Siihen en kyllä ole suostuvainen. Vaikka moneen vähän erikoisempaankin ratkaisuun voisin helposti olla.
Mielenkiintoista on, että tässä löytyi ihmeellinen, odottamaton raja, jota en halunnut ylittää. Ihan oikeasti. Olen ylpeä siitä, että minulla on kuin onkin joku raja tässä minulle herkässä asiassa.
Myönnettävä se vaan on, että hamstrausongelmastani on tullut vaivihkaa elämäni ja kotini täyttävä rasite. Ja mieleeni jysähti: ”It´s now or never.” Minun on pakotettava itseni päästämään irti ylimääräisistä tavaroistani. Tämä ratkaisu on tehtävä ihan just nyt eikä sitten joskus. Muuten tulevaisuuteni tulee olemaan kaoottinen, ahdistava ja pölyinen.
Kutsun itseni kylään uuteen vuokravarastoon. Se on nähtävä omin silmin. Kahvia termariin ja pullat pussiin. Haluan vahvistuksen sille, että salahamstraaja on valinnut oikean suunnan elämässään.
Sielunsiskojahan on ja veljiäki aika paljon olemassa joten ylimääräisiä varastojaki mennee vaikka vanhat täyttyy.
Oi, siskot ja veljet..😍 Justiinsa niin. Ihan sama monta varastoo, kaikki aina täynnä..🙈
Kiitos taas mukavasta tarinastasi.
On meitä samanlaisia hamstraajia, jotka haluavat kaiken säilyttää. Jos vielä joskus tarvitsee?- tarvitseeko….
Koskaanhan ei voi ihan varmaks tietää tarviiko, mutta yleensä ei sit kuitenkaan..😅 Voi meitä..🙈
Niin, liian paljon on tilaa säilyttää kaikenlaista ylimääräistä tavaraa. Itselläkin on kahdessa kodissa tosi paljon sellaista , ettei niitä ikinä tarvitse, mutta ei vaan saa hävitettyä, lienee liian suuri vaiva, vai mikä…
Huh huh, niinköhän se on..🤔 Kun on enemmän kuin liikaa tavaraa, on vielä vaikeempi aloittaa koko projektia. Ainakin omalla kohdalla huomasin just sen vaivan määrän. Jo pelkkä ajatus alkoi kauhistuttaa..🙈
Ensinnäkin – laita nuo Lontoon-autot visusti talteen! Ovat niin upeita laatutuotteita, että kelpaavat vaikka 50-vuotislahjaksi maailman- tai maanmiehelle… tai tietenkin myös -naiselle!
Ja kerrothan kokemuksesi ja tuntemuksesi vuokravarastovierailun jälkeen!! Tunsitko myötähäpeää vai -tuntoa, iskikö kateus… tai no, eihän hyvää ystävää kadehdita..
Vuokravarastoista oon ajatellut, että niitä käytetään isojen kausi-urheiluvälineiden, autonrenkaiden ja anopilta saatujen taulujen säilytykseen. Mutta semmoinen näkemys on aika suppea ja mielikuvitukseton.
Kuka oikeastaan voi määritellä, saati määrätä, minkä verran tavaraa ihmiset saavat omistaa.
Puhutaan kuolinsiivouksista, ja niitä juttujahan me vanhat selaamme – ja muistelemme hirmuisia urakoita omien vanhempien ja isovanhempien kuolinpesissä… aika hyvä termi…. Oon ajatellut, että jospa jo tässä iässä ihan ensin siivoaisin mieleni mm. turhasta ja typerästä yrityksestä silottaa lähi-ihmisten elämänpolkua omituisella väliintuloilla, verbaalisilla tai lautasmalliin perustuvilla…ja jos vielä oppisin, että kun kumarrut yhden puoleen auttaaksesi, pyllistät toiselle, jolle myös haluat vain hyvää.
Mutta aivan eri juttu on materiaalinen kuolinsiivous, joka ei todellakaan oo miun agendalla. Se siivous suoritetaan kuolemani jälkeen!! Onnea siihen osallistuville!
Heh, nuo autot on kyllä hienot..😍 ehkä en oo raaskinu antaa niitä aikoinaan sukulaispojalle, onneks en muista tarkkaan..😅
Hyviä pointteja taas kirjoitit! Vuokravarastosta on näköjään moneksi. Mullakin on ollut kerran koko koti siellä paketissa. Sen takia varmaan tuntui erityisen oudolta tuo mun ystävän ratkaisu vuokrata lisätilaa ihan vaan kirjoille, tauluille ja muille normaaleille tavaroille..🤔
Se on muuten totta, että ei kai kukaan voi kenellekään sanoa kuinka paljon tavaraa itse kukin saa omistaa. Kuolinsiivous on ainakin suomenkielellä vähän karmaseva, mutta sanana kyllä aika osuva. Eiköhän jokainen meistä joudu sellaisen tekemään jossain vaiheessa elämäänsä jollekin.
Mielen putsaaminen auttaa varmasti selkeyttämään ajatuksia. Pitäiskin useimmiten keskittyä miettimään, mikä on tärkeetä ja mikä taas ei ja rohkeesti sanoo turhille pääntäyttäjille moi moi..🙈
Niin tuttu juttu! Aarteita löytyy etenkin muuttojen yhteydessä 😄👍 vielä ei kuitenkaan lisätilaa tarvitse, muutossa kun joutui pakkoluopumaan omakotitalon varastosta löytyneistä tavaroista. Osa oli vielä muuttolaatikoissa edellismuutosta 😂
Voi mahoton sun kanssa..😅 Avaamattomissa muuttolaatikoissa ei sit ilmeisesti ollu mitään tuikitärkeetä..😂😍
Voi miten ihana Lontoon tuliainen! 😍 Onni ettei se löytänyt perille ja saimme kuulla tarinasi. Viime muuton yhteydessä järkytyin siitä tavaramäärästä, mitä edellisen 6 vuoden aikana oli päässyt kertymään. Hyvä ystäväni tarjosi käyttäämään hänen varastotilaansa, koska asuinneliöni pienentyivät huomattavasti. Päätin kuitenkin laittaa kaiken ylimääräisen pois kierrätykseen. Se oli henkisesti hyvin vapauttava kokemus! 😁
Oi, ihana Lontoo ja tuliaiset – itselle! 😍 Kohtahan nuo pikkuautot voivat olla jo keräilyharvinaisuus..😅 Voin hyvin kuvitella mitä kaikkee kuudessa vuodessa voi nurkkiin kerääntyä. Aika rohkee ja ihan huippu veto laittaa kaikki ylimääräiset tavarat pois kertaheitolla 👍👍👍
Tuli mieleen, että oletkohan kaivannut jälkikäteen mitään niistä? 🤔
Ihan oikeesti…ajattelen, että nyt löytyi sun herkässä asiassa se punainen lanka, jonka äärelle sielunveljeis johdatteli…sinne rajalle !!! Pysäytti ja rysäytti ! Hieno homma…sillä niin se menee ; nyt tai ei koskaan ! – paikka kaikil ja kaik aikanaa – Nyt on se aika…ja paikoista ei puutetta ! Laitat nelivedon päälle ja heijaa…huipulla ei tuule ::::
Sinä sen kirjoitit prikulleen niinkuin se on! 👍 Ihan just näin! Itsekin yllätyin positiivisesti tästä rajasta, joka olikin lopulta ihan itsestään selvä. Tämmösii pysähdyksii ja silmien avauksii vois tapahtuu useemminkin..😅 Sielunveli on aina sielunveli varastolla tai ilman.. 😍😍