You are currently viewing Sataa, sataa ropisee

Sataa, sataa ropisee

”Missä mun sateenvarjo on?” huutelee Riisipoika eteisessä ulos lähtiessään. Apua, missä kaikki meidän sontikat oikeesti on? En edes muista milloin olen viimeksi tarvinnut moisia kapistuksia. Olen tainut tyylikkäästi arkistoida kaikki sateenvarjomme yhteen ja samaan salaiseen paikkaan. Nopean mietintätauon aikana avaan eteisen kaapin ovet levälleen. Ylimmäisen vetolaatikon perimmäisessä nurkassa on musta Nike-merkkinen treenipussi. Avaan vetoketjun ja ou jeah, sieltä löytyy suurin osa kokoontaitettavista sateensuojistamme.

Yllättävän pieni pussukka, mutta vetää sisäänsä yllättävän monta sontikkaa. Violetti, ruskea, keltainen, valkoinen, raidallinen, oranssi, neljä punaista ja viisi mustaa. Lisäksi kahdeksan kertakäyttöistä sadetakkia. Varsinainen suojapussi. Vilkaisen Riisipojan asusteiden väriä ja etsin siihen sopivan värisen varjon eli perinteisen mustan. Sen reunassa lukee säähän sopivasti: Fcuk rain.

Asuun sopiva sateenvarjo

Olen ollut ahkera tyttö ja ostellut omiin asuihini sopivia erivärisiä sateenvarjoja. Niiden käyttö on kyllä ollut värien puolesta aika maltillista. Vaalean violetti sateenvarjo muutti luokseni juuri ennen kavereitteni syyshäitä. Syy tähän hempeään väriin oli samansävyinen pitkä, silkkinen iltapuku. Se on muuten yksi sellaisista asuista, joka on tuonut mukanaan varsin vauhdikkaita juhlia sontikalla ja ilman. Yksissä perhejuhlissa tanssimme serkkuni kanssa ripaskaa helmat korvissa. Eipä ollut nivelrikosta tietoakaan silloin.

Toisella kerralla nuoren sukulaispojan häissä isäni huomautti yhdessä valssatessamme, että minä tanssin kuin hirvi. Sitä en ottanut silloin kohteliaisuutena, mutta nyt muisto naurattaa. Taisi olla tyttärellä aika pitkät loikat. Sen illan pelastus oli violetinvärinen sateenvarjoni. Juhlapaikka oli nimittäin keskellä metsää sijaitsevalla huvilalla ja paluumatkalla, kinttupolkuja harppoessamme, rankkasade yllätti todenteolla. Koskaan ennen ei ole yhden sontikan alle mahtunut niin montaa ihmistä yhden hirven lisäksi.

Väriä elämään

Punaiset sateenvarjot ovat erään tunnetun elektroniikkaliikkeen mainosvarjoja. Niitä on hamstrattu meille neljä kappaletta. Tämä on ihan paras hätävaravarjo, koska se on pieni ja todella kevyt. Helppo ottaa mukaan, kun se mahtuu ahtaampaankin käsilaukkuun. Tästä syystä punainen on meillä toiseksi käytetyin väri mustan jälkeen. Kaksi neljästä punaisesta on vielä alkuperäisessä paketissaan. Lahjoitan ne eteenpäin.

Ruskea sateenvarjo ostettiin rantalomalla Espanjassa, kun sade yllätti keskellä kirkasta päivää. Sen kahva on ajan myötä muuttunut todella tahmaiseksi. Laitan sen sivuun. Ikävä kyllä, samoin on käynyt myös keltaiselle varjolle. Tämä on niin kauniinvärinen, mutta en todellakaan halua olla tahmatassu. Voi mikä iso harmi.

Keltainen sateenvarjo heittää minut hetkessä Italiaan Pisa-tornin juurelle. Aune ja minä, kaksi nuorta turistityttöä kuvaamassa nähtävyyksiä. Otimme toisistamme ihan mielettömän upeita taidekuvia tämä kaunis keltainen sateenvarjo rekvisiittanamme. Blondeina esittelimme kameraamme tallentuneita huippuotoksia paikalliselle gigololle ja hups vaan, kun hän painoi yhtä nappia liian kauan ja kaikki kuvat katosivat kuin tuhka tuuleen. Tästä episodista emme ole päässeet yli vielä tänäkään päivänä.

Raidallinen sateenvarjo on tyylikäs ja toimii moitteettomasti. Samoin kuin valkoinen, mutta siihen on painautunut tylsännäköisiä jälkiä, koska sitä ei ole käytetty aikoihin. Onnekseni on vielä kokoelma mustia, ettei tarvitse ihan varjottomaksi jäädä. Yhden mustan laukaisunappi on rikki. Yritän runnoa sitä väkisin ja nyt etusormesta tulee verta. Voihan kökkö, ihan liian tehokas ja vähän vaarallinenkin automaattimekanismi. Tämä ase siirtyy suosiolla poistopinoon. Erään erityisen tyylikkään mustan varjon olen ostanut Lontoosta tuliaiseksi itselleni. Ihme kyllä olen myös raaskinut käyttää sitä. Oli nimittäin aika kallis ostos. Ehkä arvaatkin mistä tavaratalosta se on tarttunut mukaani.

Kevyet ja painavat sontikat

Näiden pienokaisten lisäksi meillä on myös muutama perinteinen, kokomittainen sateenvarjo. Ne ovat kivasti piilossa ulkotakkien välissä. Roikkuvat kahvoistaan vaatetangolla odottaen rajumpia ilmoja. Näistä jokainen on aika harvoin käytössä, koska niissä on aikamoinen raahaaminen. Täältäkin löytyy yksi kokonaan valkoinen. Oi, tämähän on tyylikäs, kummitädiltäni saatu lahja. Siinä on erikoisvarusteluna nahkalla päällystetty kantokahva. Koko sateenvarjo on niin siro ja kaunis. Voisin käyttää vaikka päivänvarjona suojaamaan herkkää hipiääni.

Päivänvarjon vieressä roikkuu tummansininen, jossa on puinen ja paksu kantokahva. Onpas painava ja kömpelönoloinen sateenvarjo edelliseen verrattuna. Aivan tangon oikeasta reunasta paljastuu vielä vastaavanlainen mustana, mutta tiikkipuisella varrella. Tätäkään ei ole kauheasti käytetty. Syynä ilmeisesti se, että koko komeus vie paljon tilaa ja vaatii vähän muhkeampia käsilihaksia pidemmällä matkalla.

Montako sateenvarjoa meidän perhe oikeasti tarvitsee? Järkevästi ajateltuna ehkä maksimissaan kolme, kaksi pientä ja yhden ison. Mietin vielä, että onkohan kuitenkaan hyvä idea lahjoittaa eteenpäin lähes kaikki toimivat sontikat, jos itselle jätetyt hajoaakin heti kättelyssä.

Näin paljon lähti pois

Alussa oli 19 sateenvarjoa. Kierrätykseen lähti viisi ja yhdeksän toimivaa lahjoitetaan sontikkaa tarvitseville.

Tällä artikkelilla on 16 kommenttia

  1. Hyvä tilitys taas kerran. Nythän on sontikoiden kulta aika, täällä jo tänään luntaki tuli.

    1. Pottutyttö

      Kiitos!🥰 Taitaakin alkaa oikein sontikoiden kulta-aikakausi.. mutta lunta, ou nou vai ou jees..😅

  2. Ulla

    Oot kyllä hamstrauksen mestari, onneksi laitoit tarpeettomat pois. Minulla on tasan kolme sateenvarjoo, musta, keltainen ja kirjava, niillä pärjää, kun ei edes muista ottaa mukaan vaikka satelee.

    1. Pottutyttö

      Niin oon, tunnustan..🥴 Sulla on just riittävä määrä, mutta kyllä yks pitäis olla laukussa lähtövalmiina ainakin syksyllä..☂️

  3. Sirkka-Liisa Kaukanen

    Sadetta on riittänyt useina päivinä, kun pitäisi lähteä koiran kanssa lenkille. Ei tykkää sateesta Napsu enkä minä.
    Napsu ei tahdo sadeasua päälle. Minulla vettä ja tuulta pitävä urheilumalli.
    Siinä sitten rämmitään metsäpolkua pitkin.
    Onneksi nämä kelit saan kohta hetkeksi unohtaa Kanarian kutsuessa. Kaipa sitten palatessa pääsemme lumihankeen rämpimään.

    1. Pottutyttö

      Olen Napsun kanssa samaa mieltä.. ilman sadeasua on kivempaa ja ei oo yhtään kivaa, jos sataa monena päivänä peräkkäin..☺️
      Onneks on keksitty sateenvarjot ja etelänlomat ☂️😅☀️😎

  4. Aune

    Tää oli niiiin ihana ja av yv keltaiseen sateenvarjoon, jos se joskus lähtee kiertoon😍😍😍ps. Pitäiskös käydä ottamassa uudet PAREMMAT kuvat joku kerta Pisassa😍😍😍?

    1. Pottutyttö

      Av yv vastaanotettu..😍 Hyvä idea! Uus matka ja uudet paremmat kuvat paremmilla pikseleillä..🤩 onhan sulla tallessa NE upeet unelmien farkut? Niiden lahkeet ei taitais kyllä mahtua kokonaan kuvaan..😂

  5. leena saari

    On siinä sontsaa, sontikkaa, sateenvarjoa !! Ja voin kuvitella sen pakkauksen… On näemmä hyviä muistojakin… Tänään oli sen sortin sontsapäivä, että meinas vilahtaa rumasana… !! Tyttärentyttären hain meille, ja vettä losotti oikein kaatamalla ja kun ollaan melko toipuneita lentsusta, päätimme lähteä porukalla asioille ja ostoille. Ekana tyttö soitti, kun olin matkalla ; mummo, mä en löydä mun sateenvarjoa mistään !!! Laita muovipussi päähän ja juokse kadulle autoon…OK !! Sitten isoon kauppaan, vaari häipyi omille asioilleen…kärryt pursuili ja uusi sontsa tytölle ja minulle ( koska en tiedä, missä ne meillä asuu ) Minulle aika hieno, pitkä keppi ja komee ! Aikanaan vaari tuli ja kantoi ostoja kärryistä autoon…tyttö oli laittanut sontsat auton takalattialle nätisti, pätkän ja pitkän…sitten vaari rojautti erittäin raskaan ison kassin juuri siihen ; pitkä rusahti, pätkä parkaisi…ja siihen ilmestyi hädissään tyttökin, joka oli palauttanut kärryt…VAARI !!!!!!! Sitä ähinää, murinaa ja siunailua ! Olihan ne rikki, mutta todettiin, antaa olla ja ollaan ilman !! Lohtuna saatiin kotona kahvit pullat ja tuumattiin ulos vilkuillen ; onhan aika kurja keli. Eli sontikkaa tarvitsee tai sitten ei….

    1. Pottutyttö

      Tosissaan oli aika kostee päivä tänään, teki mieli vetästä muovit päähän täälläkin. Voi ei, kyllä varmasti harmitti tyttöö ja sinnuu rusahdus ja parahdus.. Näyttää siltä, että nyt tarttee lähipäivinä sekä pitkää että pätkää, ainakin säätiedotuksen mukaan..😅 Hyvä syy lähtee uudelleen kaupoille vaarin kanssa..😉 Onneks teillä oli pullakahvit, ne lohduttaa aina..😍

  6. Miisa

    Aikamoinen varjovarasto 😂 Meillä oli tasan kaksi, joista toisen poika unohti kouluun, eli yksi 😅 Sekin kyllä autossa, enkä mene takuuseen, että toimii.. tai pitääköhän enää edes vettä 🤔 Onneksi kaapissa on yksi kertissadetakki, ihan loistava lenkkivaruste 👍🏼

    1. Pottutyttö

      Sateenvarjoissa löytyy..😅 Ja silti usein viipotan pikkusateessa ilman varjoo, hiukset kikkuralla..😝 Onko se sun sininen oikeesti kertis? Näytti paljon laadukkaammalta, semmoselta kakskyt kertaa kertikseltä..🧐

  7. Sanna

    Hyvä kun löytyi kätkö! Saitte ruhtinaallista uutta tilaa komeroon. Kelpais mullekkin👌🏽 Olette ilmeisesti Riisipojan kanssa onnistuneet välttämään kurjimmat kelit viime vuosina☺️☔️ Hassu teksti sontikassa😂

    1. Pottutyttö

      Niin just, kätkö löytyi just kreivin aikaan, sadepäivien keskellä..😇 Yritystä löytyy, ja ollaan tosissaan pyritty väistelemään suurimmat lätäköt😅
      Toi sontikan fcuk on kyllä moneen tilanteeseen osuva..😂

  8. Ansku

    Jälleen kerran ihan huippukirjoitus! Juuri sopivasti näin sateenvarjojen aikaan <3

    1. Pottutyttö

      Kiitos!😍 Kohta varmaan olis tarvetta jo lumenvarjoille..☂️

Vastaa