Kyllä, kyllä, kyllä! Vastaisin heti empimättä ja suu korvissa. Vähän outo keissi se kyllä oli. En enää muista tarkkaan mitä oli tapahtunut vai oliko tapahtunut mitään erityistä. Ehkä jotain elämää suurempaa. Eräänä tavallisena perjantai-iltapäivänä kävelin kultasepänliikkeeseen ja ostin itselleni kihlasormuksen. Ihan aidon keltakultaisen sormuksen. Yksinoikeudella minulle. Kaiverrutin siihen silloisen lempinimeni ja tuon tärkeän vuosiluvun 1993. Ja tässä se nyt on palauttamassa mieleeni tärkeää tapahtumaa menneisyydestä. Vastasin jo silloin itselleni kyllä. Muistan erityisen hyvin, kuinka sormusta sormeen pujottaessani ajattelin, miten huippua on olla kenestäkään toisesta ihmisestä riippumaton ja kihloissa itsensä kanssa. Olin nuori ja itsellinen. Hitto, että…