Voisin tuijotella sinisellä taivaalla lipuvia poutapilviä vaikka kuinka kauan. Varsinkin tänä aamuna, kun tiedän, että minun olisi avattava ensimmäiset varastosta kotiutetut muuttokassit. Poutapilvien joukossa pyörii pientä ahdistusta, koska avaamattomien kassien määrä on järjetön. Kaiken kukkuraksi en ole huomannut kaivanneeni erityisemmin mitään varastossa olleiden kassien sisällöistä. Mitä ihmeen tavaroita me sitten roudailemme ympäri maita ja mantuja, jos niitä ei edes osaa kaivata? Vastaus löytynee tuota pikaa, kunhan vetäisen muuttolaukkujen vetoketjut kaakkoon. Kalsareita syöksevä tulivuori Ensin vietän vielä pienen hetken kauniiden rauhallisesti liikkuvien poutapilvien seurassa. Aah, tähän en kyllästy. Käden ulottuvilla on lupaavasti alkanut kirja, joka veisi minut…