Se on sarjakuvahahmo, jota ihailin hullun lailla nuoruudessani. Monelle lukioaikaiselle ystävälleni nimeni mainitseminen voi herättää oranssinvärisiä ajatuksia. Vuosien kuluessa värit ovat tosin haalistuneet muistojen mukana, mutta Karvinen on ja pysyy. Nyt tuntuu kummalliselta, miten olenkaan voinut silloin mennä niin sekaisin tuosta huomiota herättävän värisestä kissasta. Katti nimeltä Karvinen on tuijotellut minua, silmiään räpäyttämättä, useita tuhansia päiviä menneisyydessäni. Suuret tunteet ovat historiaa. Jäljellä on vain iso Karvisia täynnä oleva peltinen istuinpalli, jonka valkoista ulkoseinää koristaa Karvisen kujeileva naama ja teksti: "I love music." Karvinen purkissa Muistan kuin eilisen päivän, kuinka iloinen olin tuon värikkään peltipurkin ostohetkellä. Silloin…