Ensimmäisen kerran tämä elämän pehmentämä valkoinen paita oli päälläni luolaretkellä Phi Phi -saarella. Vehreän metsän keskellä olevan luolan suuaukolla thaimaalainen paikallisopas ojensi käteeni tuhdisti teipatun sähkölampun. Jännittävää, ajattelin. Pieni kumarrus eteenpäin ja sisään. Tutkimusmatka todelliseen luolamaailmaan alkoi. Etenimme rauhallisesti ja seurasimme tarkkaan oppaamme vauhdikkaasti viittovia käsiä. Mitä syvemmälle maan sisään retkemme jatkui, sitä pienemmiksi kävivät myös kalliossa olevat aukot. Lopulta yhdessä aukossa en liikkunut eteen- enkä taaksepäin. Apua! Olin jymähtänyt luola-aukkoon ahteristani. Hetki oli lyhyt, mutta todella ahdistava. Onneksi ystäväni oli tilanteen tasalla ja onnistui vetäisemään minut irti paitani kauluksesta. Lennähdin mahalleni kostean luolan lattialle, joka…