”Three more!!!” karjuu personal trainer korvaani. Pakko jaksaa, muuten ei hyvää seuraa. Olen tottunut vuosien aikana tähän karjahteluun, enkä taida enää osata elää ilman sitä. Rakastan kuntosalilla treenaamista. Neljä ja puoli vuotta sitten sain uudenlaisen kuntoiluvaihteen päälle, kun aloitin treenaamisen parhaista parhaimman kuntosalivalmentajan kanssa.
Alku oli haasteellinen, koska olin juuri selviytynyt erittäin pahasta onnettomuudesta. Kuntoutuminen oli vaatinut paljon sekä pään että kehon tsemppaamista. Usko pois, mutta vaati aikamoisen määrän rohkeutta kävellä ensimmäisen kerran sisään kuntosalin ovesta. Sisäpuolella vedin jättisuuren villatakin tiukemmalle kroppani ympärille ja lähestyin salin karskeimman ja treenatuimman näköistä valmentajaa. Sillä hetkellä en ollut lähellekään sinut vartaloni kanssa. Edes kävely ei ollut vielä täysin normaalin näköistä. Mutta mikä tärkeintä, mieleni oli valmis.
Alku aina hankalaa
Olin onnellinen, että tämä ammattivalmentaja otti haasteen vastaan ja alkoi valmentaa minua ihan tosissaan ensi hetkestä lähtien. Opettelin kaiken alusta alkaen kunnolla. Keskityin huolella terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen treenaamiseen. Tasapainotin kaikki elämäni osa-alueet siten, ettei mikään eikä kukaan päässyt häiritsemään tai keskeyttämään määrätietoista työskentelyä kuntoutumiseni suhteen.
En halua kaunistella asiaa ja kertoa, että kaikki sujui helposti ja hyvin. Ei todellakaan. Alussa minulla oli erittäin hankalia henkilökohtaisia haasteita, jotka johtuivat vakavasta onnettomuudestani. Jäin suojatiellä henkilöauton alle ja istuin pyörätuolissa muutaman kuukauden. Jouduin opettelemaan jopa kävelemisen taidon uudelleen. Onnekseni fysioterapeuttini oli erittäin taitava ja hänen avullaan pääsin vaikeimman yli. Enkä olisi todellakaan tässä ja nyt ilman personal trainerini tukea ja hänen rakentamaansa valmennusohjelmaa. Näin se vaan on: liike on lääke.
Mustat vai värikkäät treenivaatteet?
Jopas tuli varsinainen avautuminen, vaikka tarkoitukseni oli käydä läpi ainoastaan treenivaatteet ja tutkia niiden tarpeellisuus ja määrä. Ehkä kertominen on hyvä selitys sille, että tarvitsen useammat kuin yhdet treenitrikoot. Mutta tarvitsenko neljättoista? Eli kahteen viikkoon ei tarvitsisi pestä housuja, vaikka treenaisin jokaikinen päivä. Niinpä niin. Luopuminen ei käy päinsä, koska kaikki ovat edelleen hyväkuntoisia ja käytän niitä vuorotellen. Tottakai toisia hieman ahkerammin kuin toisia.
Salilla treenaan säännöllisesti kolme kertaa viikossa, enkä todellakaan tykkää, että päälläni on samat treenivaatteet useamman kerran peräkkäin ellei niitä ole pesty välillä. Näissä asioissa olen aika tarkka tyttö. Samoin kuin siinä, että treenitrikoiden on oltava laadukkaat, miellyttävät ja tiukemmankin katseen kestävät.
Treenaamiseen tarkoitettuja paitoja minulla on aivan liikaa. En millään kerkeä käyttämään kaikkia. Suurin osa on koko ajan pinojen pohjimmaisina ja niissä on jotain pientä vikaa, eivätkä ne tunnu täydellisiltä päällä. On siis hyvä tehdä vähän karsintaa. Samalla paljastuu jälleen yksi suurimmista ongelmistani. Nimittäin se, että olen ostanut usein ainakin kaksi samanlaista paitaa, jos olen ne hyväksi havainnut. Ja näitä hyviä havaintoja on tuntunut osuvan kohdalle aika usein menneinä vuosina.
Treenaamiseen liittyviä vaatekasojakin liikuttelen matkalaukussani vuosittain tuhansia kilometrejä. Ei kovin järkevää. Suomessa treenaan usein mustissa tai tummissa vaatteissa. Täällä etelässä, toisessa kotimaassani, käytän paljon värejä ja vaaleita sävyjä, sillä aurinko kuumottaa aika tavalla mustassa kankaassa eikä se tunnu yhtään mukavalta.
Ostolakossa
Puolustellakseni treenivaatteiden määrää tyytyväisenä kerron, että en ole hankkinut uusia yli kahteen vuoteen. Olen myös päättänyt tämän projektini myötä, etten aiokaan hankkia mitään uutta treenaamiseen liittyvää ennenkuin kaikki vanhat on kulutettu loppuun tai hävitetty. Tämä tuntuu ainakin tällä hetkellä helpolta, koska minun ei edes tee mieli lähteä ostoksille minkäänlaisiin vaatekauppoihin. Olen jatkuvassa ähkyssä kaiken omistamani tavaran ja vaatteiden kanssa. Se on hyvä se. Vaikkei ähky tunnukaan miellyttävältä.
Nyt minulle riittää, että kaikki käyttämäni treenivaatteet ovat ehjiä, puhtaita ja hyvässä kuosissa. Onnekseni olen ostohetkellä panostanut laatuun, joten voin huoletta jatkaa samoilla housuilla kyykkäämistä vielä vuosia eteenpäin.
Valmentaja on pop
Monessa elämän mutkassa olen oppinut, että aina ei voi eikä tarvitsekaan onnistua ilman toisen ihmisen tukea. Joskus jokainen meistä voi tarvita ulkopuolista oikean suunnan näyttäjää. Sellaista henkilöä, joka osaa sopivalla tavalla ohjata tavoitteita kohti. Oli se sitten kuntosalivalmentaja, tavaravalmentaja tai vaikkapa henkinen valmentaja. Ei kannata jättää tilaisuutta käyttämättä, jos tuntuu, että oma tietämys tai voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä.
Näin paljon lähti pois
Alussa treenitrikoita oli 14 kappaletta ja sama määrä myös lopussa. Treenipaitojen karsiminen oli sovituksen jälkeen helppoa. Kaikki epämiellyttävät ja käyttämättömät kiertoon. Paitoja oli 32 kappaletta, joista lähti pois 14. Kaappiin jäi vielä kuitenkin 18 eli ei paniikkia.
Kyllä se vaan niin on, että kuntosalitreenit sopii ihan jokaiselle. 👍
Se on niin totta! Lihaskuntotreenit on ihan paras takuu sille, että pystyy omin jaloin juoksentelemaan vanhemmallakin iällä..☺️
Hienosti olet kuntoutunut onnettomuudesta. Näytät kyllä tosi hyvältä.
Aloitin kuntosalin ennen covidia- siihen se sitten loppuikin, puuttui valmentaja. Yksin ei onnistunut. Samoin loppui vesijuoksutkin uimahallissa.
Tilalle on tullut koiralenkit.
Respectiä kuntosalissa viihtyville.
Oi, kiitos kauniista ja tsemppaavista sanoista!🥰
Tärkeintä on just se, että tekee sitä mistä tykkää ja mikä tuntuu hyvältä. Vuosien mittaan itse olen huomannut, että oma valmentaja auttaa kyllä innostumaan treenaamisesta ihan eri tavalla..🤩
Koiralenkit on varsin tehokkaita, koska lenkille on lähdettävä joka päivä ja säällä kuin säällä.
Respectiä ihan kaikille kuntoilijoille – lajiin katsomatta!👍
Hienolta kuulostaa Pottutytön ohjelma!! Vilpittömästi olen iloinen, että jaksat ja että sali on varmaankin melko lähellä kotiasi. Täällähän on tilanne toinen: sekä ”jaksaminen” että sali ovat kaukana..
Minulla on silti kahden kaukaisen vuoden kokemus tiiviistä kuntosaliharjoittelusta. Ystäväni houkutteli salille, vaikka olinkin vannoutunut ”10 kilometrin juoksulenkki viidesti viikossa riittää joka lihakselle” -kuntoilija.
Rohkenin kuitenkin punttisalille – sitä se tällä paikkakunnalla siihen aikaan todellakin oli! Puntteja ylös alas ähisevien äijien lomasta löytyi kyllä meille sopivia laitteita, mutta tunnelma salilla iski kerrasta toiseen kaikkiin, ihan kaikkiin aisteihin..
Vaihtoehtoja ei ollut. Punttisali aistimaailmoineen sai kelvata. Mutta vuoden rehkimisemme jälkeen ystäväni perheineen muutti etelämmäs, töiden perään. Jatkoin salilla vielä seuraavan vuoden – yksinäisenä, vaikkakin harvoin yksin… lihasten kasvattelijoita riitti. Jossain vaiheessa, toisen salivuoteni jälkeen kai totesin, että kunto on tarpeeksi hyvä…
Opetus: jos olette saaneet kuntosalitreenit tavaksi ja osaksi elämää, tehkää kuten Pottutyttö: älkää antako periksi, älkää lopettako!
Aina löytyy syitä olla aloittamatta uudelleen – esimerkiksi semmoinen, että ei ole tämänhetkiseen vartaloon sopeutuvia treenivaatteita…
Kiitos avoimesta ja todellisesta kommentista. Yhdessä treenaaminen on toden totta innostavaa ja hauskaa! Huomasin sen heti, kun alettiin Riisipojan kanssa yhdessä liikkua salin suuntaan. Jaksaminen hyppää niin helposti treenaamisen esteeksi, mutta ihan varmasti kynnys madaltuu, jos sali on helposti lähestyttävä ja lähellä kotia. Kaikki aistit vaan auki ja rautaa kunnolla tankoon..💪 Sit ei tarviikkaan muuta kuin löytää treenivaatteisiin sopeutuva vartalo..☺️
Tiukka paikkahan se onnettomuus oli…enkeleitä vierelläsi…! Mutta kun mieli on valmis niin hienosti rullaten menet, asenne on kohillaan ja tiukkana koko huitukka ! Lätsää nostan ja ihan ihailla tarttee… Vaan täytyy sanoa, laulua lainaten ; ” – rikoo on riskillä ruma ” !! Ja toenperrää ; sehän on ! Joskus jouduin kuntoutuksessa käyttämään joitain rikoo-tyyppisiä…voi mahoton !! Sain aikaa hysteerisiä nauru- kohtauksia kavereilta…hyväntahtoisia ! No, olipa aikansa kutakin, mutta ei ole miunmaun mukaista, so. ei rikoot ! Mutta vilpittömästi siis ihailen sun hienoa asennettasi ja kaunista olemustasi !! Joten jaksaajaksaa…”three more ” …….
Se onnettomuus oli kyllä kaikki elämän asiat uuteen tärkeysjärjestykseen laittava kokemus. Mutta ihanaa, siitä selvittiin ja huitukan meno jatkuu entistäkin vauhdikkaampana.. trikoilla tai ilman, ei sen niin väliä.
Kiitos Leena ihailevasta viestistä! Se on asennetta parhaimmillaan..🥰 ja aina vaan ”three more” 😅