Olin joku aika sitten kuuntelemassa Ilana Aallon kiinnostavaa webinaaria, jossa keskityttiin kodin järjestämiseen. Keskiössä oli ennenkaikkea aloittamisen vaikeus ja sen ratkaiseminen. Teemaa avattiin monelta eri kantilta ja yksi niistä oli minulle erityisen tuttu. Nimittäin se, ettei kannata haukata liian isoa palaa kerralla, vaan aloittaa peruna kerrallaan. Mikä mainio vertaus.
Ihan just niin. Kun oikeita perunoitakin istutetaan, se tapahtuu pottu kerrallaan. Eihän siitä mitään tulisi, jos kippaisi kaikki siemenperunat samaan läjään päällekkäin. Perunoiden istuttaminen jo itsessään vaatii keskittymistä ja rauhoittumista tekemisen äärelle, että saadaan turvattua mahdollisimman hyvä perunasato.
Pottumaalla
Kun keväällä ensin maa muokataan sopivaksi ja tehdään täydelliset vaot, sen jälkeen istutetaan jokainen siemenperuna yksitellen maahan ja aloitetaan odotus. On jännittävää seurata, milloin ensimmäiset vihreät lehdet puskevat multakerroksen läpi kohti auringon valoa.
Suomessa viljellään noin viittäkymmentä erilaista perunalajiketta. Tyypiltään ne ovat jauhoisia, kiinteitä tai yleisperunoita. Kokeilen omassa pottumaassani joka vuosi muutamaa eri lajiketta. Tällä kertaa perunapenkissäni kasvoi kiinteä ja kauniin muotoinen Timo sekä jauhoinen ja punakuorinen Rosamunda. Varsin upea parivaljakko.
Ensimmäiset Timpat pääsimme maistelemaan jo heti juhannuksen jälkeen. Kauniin keltainen ja ohutkuorinen herkku, josta tulee täydellinen perunavelli. Siihen päälle sopiva annos sipulilla maustettuja suolasieniä ja arkiherkku on valmis.
Punaposkiset Rosamundani kasvoivat tänä vuonna erityisen upeiksi. Tätä lajiketta meillä käytetään pääosin uunikasviksissa. Siitä saa täydelliset ranskalaiset, vaikka se onkin alkujaan ruotsalainen. Ja varmaan vähän kuninkaallinenkin.
Muumiviisaus
Kun olin istuttanut kasvimaalleni ensimmäiset siemenperunat, sain ystävältäni lahjaksi kauniin Muumimagneetin. Siinä oleva teksti on varsin osuva: ”Haluan vain elää rauhassa ja istuttaa perunoita ja unelmoida.” Kaikessa yksinkertaisuudessaan huikea ajatus. Rauhassa eläminen olisi maailman parasta. Rauhassa kaikelta pahuudelta, tylsiltä ihmisiltä ja ikäviltä asioilta.
Kuinka kauas onkaan mentävä, että voi saavuttaa rauhan? Vai kannattaako rauhan etsiminen aloittaa ihan läheltä, omasta itsestään? Helppoa se ei aina ole, kun ympärillä pyörii kokonainen elämä miljoonine tavaroineen.
Ai niin, ne tavarat. Niitä kyllä riittää edelleen ja niistä eroaminen ahdistaa aina vaan. Loppujen lopuksi kuitenkin, kun olen rohkaistunut luopumaan turhista tavaroista reippaalla kädellä, se on tuonut mukanaan omanlaisensa rauhan tunteen. Jokaisella tavaralla kun on oma elämänsä ja koti on täynnä kaikenlaista, niin silloin rauhaa on haasteellista löytää. Kodissani seinien sisäpuoli suorastaan vilisee elämää.
Päänäyttelijänä peruna
Turhista tavaroista luopuminen tuntui alussa ihan ylivoimaiselta urakalta, koska kaikkea oli niin valtava määrä. Ja kyllä se edelleenkin tuntuu voimia vievältä. Mutta pikkuhiljaa, kiirehtimättä ja liian isoja paloja haukkaamatta, olen onnistunut tehtävässäni. Pottutytölle ominaiseen tyyliin: pottu kerrallaan. Kodinraivausta voi hyvin verrata perunateatteriin. Kun joudumme kyseiseen teatteriin ja näemme edessämme valtavan vuoren kuorittavia pottuja, ahdistus alkaa kuristaa kurkkua. Jos haluamme suoriutua tehtävästä kunnialla ja saada kuorittua kaikki perunat, homma hoituu parhaiten peruna kerrallaan.
Usein monella meistä kuluu ihan liikaa energiaa, kun pyrimme ratkaisemaan monia kohtaamiamme haasteita samaan aikaan. Keskittyessämme yhteen asiaan rauhassa, kuten kuorimaan sitä yhtä perunaa kerrallaan, moni kyseisen asian ympärille kietoutunut haaste alkaa avautua kuin itsestään.
Ajatuksen kanssa olen luopunut pikku hiljaa monista rakkaistakin tavaroista. Olen hyvästellyt jokaisen yksitellen ja ilman kiirettä. Sen jälkeen olen siirtynyt eteenpäin ja tehnyt tilaa jollekin muulle tärkeälle asialle elämässäni, kuten unelmoinnille. Unelmat ovat arvokkaita. Ne puskevat meitä eteenpäin, antavat meille toivoa, energiaa ja merkitystä. Harvemmin kukaan meistä menestyy yksin täydellisesti missään projektissa. Kodinraivauksenkin tehokkaaseen toteuttamiseen tarvitaan tukijoukkoja ja tsemppareita, jotka antavat tarvittaessa hyödyllisen sysäyksen tavoitteen saavuttamiseksi.
Olen onnekas, koska ympärilläni on erityisen tehokas tsemppaustiimi. Jokainen tiimini jäsen huolehtii omalla tavallaan, että raivausprojektini etenee. Jos alan jumittua urakkani keskellä, tiimini kyllä muistuttelee minua itselleni asettamasta unelmasta.
”Kaikki unelmamme voivat toteutua, jos meillä on kylliksi rohkeutta tavoitella niitä”, uskoi myös Walt Disney.
Hienoa pohdiskelua elämästä ja niin osuvasti verraten pottuun ja sen kuorintaan suikale ja pottu kerrallaan, niinhän se menee. Seuraavaa odotellessa.
Kiitos😍 Niin se vaan on, että pottu kerrallaan mennään eteenpäin..😅
Kyllä taas uudelta kannalta asiaa joka päiväisestä elämästä. Pottutytöllä tärkeää asiaa perunasta ja tavaroiden luopumisesta.
Molemmat hyviä: perunat ja tavaroista luopuminen..😍 Välillä on ihan hyvä pysähtyä miettimään, mihin on menossa ja millä tyylillä..☺️
Totta , yksi asia kerrallaan. Elämän ohjeita ja aina oppii uutta ❤️ 🙏
Oppia ikä kaikki..😍 Joskus tekee tiukkaa itselläkin keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, mutta lopputuloksen kannalta aina parempi niin..❤️
Olipas ihana lukea ajatuksiasi jälleen kerran. Tsemppiä urakkaan Pottutyttö! Ja muista – pottu kerrallaan!😊
Oi, kiitos..😍 Tsemppiä tarvii aina ja kyllä vaan pottu kerrallaan mennään..❤️
Ihanasti kirjoitettu ja kuten aina, täyttä totta. Sai taas miettimään. Kun aina vaan muistaisi omassa elämässäkin puskea eteenpäin rauhassa, pottu kerrallaan. 😚🥰❤
Kiitos ihana Maalari!🥰 Mä oon melko varma, että sullakin on usein monta maalaushommaa samaan aikaan viritteillä..😅
Olipa kauniisti ja tyhjentävästi kirjoitettu❤️ Olisi ihanaa päästä tylsiltä ihmisiltä ja ikäviltä asioilta rauhaan. Työpaikallahan niitä riittää. Tämä avasi silmiä ja kannusti haaveilemaan jostain uudesta. En halua olla 10 vuoden päästä valittamassa katkerana samoista asioista.
Turhat tavarat myös kuuseen. Pitääkin tyhjentää ”pois lähtevien vaatteiden -laatikko” ja viedä H&M kassalle pari säkkiä. Sitten on taas kevyempi olla😊
Kiitos Sanna❤️ Ihanaa, että kirjoitus herätti ajatuksia ja ehkä uusia unelmia..😍 Harmi, ettei kaikkea tylsyyttä pääse pakoon edes juoksemalla. Turhat tavarat kyllä vois juosta huitsin kuuseen..😂
Tervehdys Kilpisjärventieltä!
Ollaan palaamassa Tromssasta, katto- ja peräkontissa runsaasti tavaraa – Riikka luopui aika monista aarteestaan, eikä tarvinnut edes paljon yllyttää.
Mitenkähän tää Pottutytön upea blogi voitaisiin jakaa Riikalle?
Kiitos pohjoisen tuulahduksesta! Onpa kiva kuulla, että Riikka on rohkeasti luopunut monista aarteistaankin. Laitan sulle suoran linkin tänne blogiin, niin sen voit helposti jakaa..😍