You are currently viewing Alushousut kaapista ulos

Alushousut kaapista ulos

Kääk, voiko olla totta, että mun kaapissa pyörii 183 kappaletta erilaisia kalsareita. Kyllä, se on totta. On myös todella ärsyttävää, kun vetolaatikko on aina ihan jumissa. Syy tähän on joka suuntaan rönsyilevät monenmuotoiset alushousut. Laatikko ei rullaa koskaan itekseen kevyesti kiinni, niinkuin sen normaalioloissa pitäisi. Niin no, en elä normaalioloissa. Mulla on kalsariongelma.

Ongelman koko- ja väriskaala on hyvin vaihteleva. Vuosien kuluessa muotikin on muuttunut monta kertaa, eikä mun kroppakaan oo pysyny ihan samanlaisena kaikkia elettyjä vuosikymmeniä. Mutta hei, täältä löytyy alushousut joka lähtöön! On kuule erityistapauksiin ostettuja, halvalla saatuja, uniikkeja timanttimalleja, pidempilahkeisia, lahkeettomia, parhaat päivänsä nähneitä, ehjiä ja vähän – ihan tosi pikkusen vaan – rispaantuneita.

Ohhoh, vähän huonossa hapessa olevista alushousuista tulikin aikamoinen keko. Nämä kaikki suoraan roskiin, ajattelin reippaasti. Mutta miten kävi? No ei mitenkään. Pidin kahvitauon ja sen jälkeen en raaskinutkaan tehdä radikaalia hävitystä. Nyt varmasti ajattelet etten oo ihan täysjärkinen. Siltä tuntuu itsestänikin. Miten hitossa voin kiintyä rispaantuneisiin kalsareihin?

Kalsarit peilissä

Keksin omasta mielestäni kätevän ratkaisun ja soitin äidilleni. ”Moikka vaan! Mulla ois täällä pikku kassillinen vanhoja alushousuja. Pitäiskö tuoda ne maalle mökkikalsareiksi?” hihkaisin innoissani. Hiljaisuus luurin toisessa päässä ja sitä seurasi äänekäs pitkä huokaus. Kunnes luurista kajahti korvaani: ”Et todellakaan tuo niitä tänne! Pyyhi vaikka pölyjä.” Ja siinä se oli, ratkaisu mun ongelmaan. Pyyhin makkarin ikkunalaudan yksillä puhtailla ja roskiin. Pyyhin olkkarin hyllyn päällisen toisilla puhtailla ja roskiin. Pyyhin kylppärin peilin kolmansilla puhtailla ja roskiin.

Alushousujen tutkailuun tuli siis muutaman tunnin tauko, kun aloin pyyhkiä pölyjä. Samalla mietin mun ongelman ydintä. Miten voi tuntua niin pahalta heittää mitään suht ehjää roskikseen. Olipa kyse sitten vaikka vain ja ainoastaan kalsareista. Jo pelkkä ajatuskin ahdistaa, koska kyse on kuitenkin ihan käyttökuntoisista vaatekappaleista. Onko geeneissäni joku häiriö, joka käskee pitämään tiukasti kiinni kaikesta, mitä käsiini saan. Toisaalta vastaavasti mietin myös, että miks mun on pitänyt yleensäkin ostaa noin monet erityiset alushousut kaappiin uinumaan.

Nyt ehkä alat tuntea itsesi normaaliksi. Ajattele, jos sun kaapissa on vaikka vaan puolet mun epätoivoisesta alushousumäärästä, niin silloinhan sun koko projektikin on puolet pienempi. Olis kyllä niin hauska tietää monet kalsarit sun kaapissa pyörii. Päätin muuten juuri äskeisen siivouksen yhteydessä, että alusvaatelaatikkooni pääsee paluumuuttamaan ainoastaan oikeankokoiset ja täysin ehjät kappaleet. Nyt ei passaa alkaa kauhistelemaan ongelman määrää, muuten jää koko homma puolitiehen.

Muistorikkaat alushousut

On vaan sitkeästi jatkettava. Alan puuhakkaasti lajitella tyylin ja materiaalin mukaan. Huh huh, tuli kyllä aika sekavannäköisiä läjiä koko sänky täyteen. Nostalgia astuu kehiin ja alan mietiskellä kuumeisesti, mitkä alushousut mulla oli jalassa missäkin tilanteessa ja tilaisuudessa.

Ihan mahdoton mielikuvitusmatkailu täytyy tyrehdyttää ihan alkuunsa. Muuten projekti ei etene sitten ollenkaan. Mutta hei, yhdestä läjästä pilkottaa onnenpöksyt sinkkuajoilta. Pitäis kyllä melkein soittaa bestikselle heti ja kysyä, että muistaako hän sen erikoisen kuuman Santa Ponsan kesäyön, kun baari-illan jälkeen sukelsimme vaatteet päällä hotellimme uima-altaaseen viilentymään. Aamulla ihmettelimme yhteen ääneen kuinka on mahdollista, että valkoiset alusvaatteemme olivat oudosti kirkastuneet. Myöhemmin saimmekin selville, että altaan veteen oli lisätty kyseiseksi yöksi vahvat puhdistusmyrkyt. Henkiin jäätiin ja niin jäi myös meidän molempien kauniit alushousut.

Sängyn päällä loikoilee keräilykappaleita vuoden 2004 Italianmatkalta, Sienasta ja Firenzestä. Voitko kuvitella, että ne on edelleen paksussa muovisessa pussissa hintalappuineen päivineen? Tässäpä onkin hauska lahjaidea silloiselle matkaseuralaiselleni. Olen satavarma, että myös hän muistaa hurjat alushousushoppailumme. Lähtihän se vähän käsistä koko homma, kun piti hankkia kokonaan uusi laukkukin kotimatkaa varten. Puolustukseksi täytyy kyllä kertoa, että oli siellä laukussa muitakin tarpeellisia hankintoja eikä ainoastaan ferrarinpunaisia kalsareita.

Pinon alimmaisena kurkistelee yhdet edesmenneeltä mummoltani saadut. Muhkean puuvillaiset, vaaleanpunaiset ja erityisen pitkälahkeiset alushousut. Voi harmi, aika on tehnyt tepposet. Kun tarraan niihin kiinni, ne alkavat virua ja virua käsieni välissä. Hui kauheeta, miten paljon ne oikein voikaan virua? No, kylläpäs ne levähti. Mieleni täyttää outo ajatus. Entäpä, jos joku päivä vielä tarvitsen näin viruvanmallisia kalsareita? Apua, toivottavasti en. Heippa vaan niille. Mutta jee, hääyön pitsiset on tallessa! Ne pitää piilottaa heti johonkin alusvaatelaatikon nurkkaan ihan vaan muistoksi. Voishan niitä ihan sovittaakin, kun eivät oo näköjään vielä pahemmin haperoituneet.

Erikoiset liivit

Kaappaan viimeisen epämääräisen läjän syliini. Mikä ihmeen kova mötikkä osuu käteeni? Pikkuruinen pumppu, siis pumpattavien tissiliivien täyttäjä. Oi voi, tästä tulee mieleen niin monta hauskaa juttua ja muutama vähän nolompikin tapaus. Nyt voin vaan naureskella yhdelle mukavalle laivareissulle, kun elintärkeä pikkupumppu oli jäänyt pakkaushässäkässä kotiin. Vasemmanpuolen muovinen kuppi liiveissäni oli huomattavasti vajaammalla täytöllä. Mitäs nyt? Aloin kuumeisesti kaivella jättisuurta käsilaukkuani ja löysin kuin löysinkin kekseliään illan pelastajan. Kassin pohjalla hengaili kirkkaan keltainen ilmapallo, jossa komeili mun senhetkisen työpaikan hieno logo. En ymmärrä mitä se tyhjä pallo siellä mun veskassa teki. Mutta tulin siihen tulokseen, että kyllähän jokaisella naisella pitää laukussaan olla ainakin yks ilmapallo erikoisia hätätilanteita varten.

Ilta oli kyllä täydellisen onnistunut ja kupit balanssissa, mutta olihan ne vähän hassut liivit. Niitäkin mulla oli silloin kolmet eriväriset. Mustat, lilat ja valkoiset. Jäljellä nyt ainoastaan yhdet. Tuskinpa pysyy enää niissäkään ilmat sisällä. Roskiinko vaan? Mutta muovijätteisiin vai sekajätteisiin?

Näin paljon lähti pois

Kaikki kaapista ulos lentäneet alushousut yhteensä 112 kappaletta, joista siivoukseen käytetty 43 kappaletta ja loput roihuaa juhannuskokossa maalla.

Tällä artikkelilla on 28 kommenttia

  1. Reetta

    En tienny, en 😂

    1. Pottutyttö

      En tienny minäkään ekaks.. 😂

  2. Teija

    Sepäs olikin sitten todellakin hyvä ja tyhjentävä tilitys. Jatkoa odotellen…

    1. Pottutyttö

      Heh, ainakin kaappeja tyhjentävä ja jatkoa todellakin tulossa.. 🙂

  3. Sirkka Holopainen

    Kiitos viehättävästä, sielua ja peppua koskettavasta kalsarimatkasta muistoihin!! Tässäpä taas näemme, ettei oikeastaan mitään kannata noin vain heittää pois. Ja jos täytyy luopua, on aarteilleen annettava arvokas loppu just esim. pölypyyhkeinä.👍Äidit ovat lähes aina likimain oikeassa!!!
    Jep, ja pyykkinarulle dokumentoitu kalsariaarteisto
    kruunaa vähän hapertuneetkin muistot – ja housut 🙂!!

    1. Pottutyttö

      Kiitos niin osuvasta viestistä! Se on juuri näin ja jokaisella aarteella on oma arvonsa. Kyllä äidit tietää 😂

  4. Ansku

    Voi että, niin ihania muistoja ❤️ Mullakin tallessa vielä jotain vaatteita mistä en ole raaskinut luopua, taitaa olla nyt sen aika – tämän blogin innoittamana 😀

    1. Pottutyttö

      Oi ihanat muistot.. ❤️ Huippua, jos innostus tarttuu! 👍👍

  5. Leena

    Tästä blogista taitaa tulla aivan ainutlaatuinen sekoitus muistoja ja luopumista. Ehkä myös joskus mietit sitä, miksi luopuminen on niin vaikeaa, monille meistä.

    1. Pottutyttö

      Ainutlaatuista tosiaan.. 🙂 Täällä tullaan kyllä pohtimaan ihan kaikenlaista, varsinkin just luopumiseen liittyviä vaikeuksia.

  6. Sanna

    Aivan ihana teksti!😍 Samaistuin, alusvaatelaatikkoni pursuaa käyttämättömiä pikkareita. Otin heti neuvostasi vaarin. Riisuin kulahtaneet sukat jalastani, pyyhin pölyt ja heitin roskiin. Ei jää ikävä!

    1. Pottutyttö

      Kiitos sulle, kun kerroit! 😍 Kuulostaa just hyvältä ja kotikin puhdistuu ihan huomaamatta.

  7. Zartsa

    Kuten todettu, oot huikee ”sanasiiri”, hauskasti ja ilmeikkäästi kirjoitettu juttu😊❣️

    1. Pottutyttö

      Oi, kiitos kivasta viestistä❣️

  8. Johanna

    Nauroin ääneen tätä lukiessa 😂 Hienosti kirjoitettu – kiitos tästä kalsarimatkasta! Seuraavaa odotellessa. Pakko myöntää, että mullakin kaksi laatikkoa täynnä jo osittain rispaantuneita pöksyjä..Viikonloppuna siivotaan sitten oikein kunnolla!👍

    1. Pottutyttö

      Kyllä välillä vähän itseänikin nauratti ja toisaalta melkein itketti..😂 Ihanaa, kun tunnustit, että sieltäkin löytyy elämää nähneitä kappaleita, joilla voi pyyhkäistä vaikka pienet pölypallerot. Aurinkoista viikonloppua! 🙂

  9. Nadine

    Mulla on aavistus, että kaapistani löytyy tuplaten enemmän kalsareita. Niitä ei ole kun 3-4 mallia ei tarkoitukseen, mutta jokaisen rintaliivin pitää olla setissä ainakin kahden alushousun kanssa. Kalsarit kun kuluu nopeammin kuin rintaliivit. Myönnän, koronan jäljestä munkin pitäisi heittää roskiin puolet niistä. Mutta en vielä voi, koska en pääse täydentämään varastoani (mun rintaliivikoko on sen verran erikoinen, ettei ihan jokaisesta kaupasta saa ostettua). Kulutan sitten loppuun asti, niin rintsikoita kun alushousuja 😉.

    Mukavaa ja pölytöntä viikonlopun jatkoa!

    1. Pottutyttö

      Juhuu! Kiitos sun aavistuksista, nyt mä tunnen oloni normaaliksi.. 😉 Mulla on myös sama systeemi yhdistelmien suhteen ja joskus on tullut ostettua useammatkin kauniit alushousut, jotka sopii liiveihin täydellisesti, mutta ei mun päälle ollenkaan. Näihin juttuihin ei vaan oo mitään järkevää selitystä.. 😊
      Aurinkoista ja kalsaririkasta viikonloppua sinulle!

      1. ompeloosi

        tein just itselleni uudet alkkarit luottokaavalla, mutta niin vain ne vanhat ja virttyneet raskauksien ja vaihtelevien kilojen venyttämät versiotkin jäi pyörimään laatikkoon 😅 muutamat stringitkin pyörii jemmoissa vaikka en muista semmosiin pukeutuneeni noin seitsemään vuoteen.. sujuvasti ne on muuttanuki mukana pariin kertaan jos joku tarve vielä tulee 😆 (josko hapertunu elastaani tekee niistä myös nykysten kilojen mentävät 🤔). kokonaismäärä oli 18 joten pyöriköön nuo muinaisaarteetki vielä tuolla kun laatikkoon mahtuu 🙂

        1. Pottutyttö

          Oispa taitoa tehdä omat alushousut, sais just semmoset kuin haluis. Tosin sit vasta niistä luopuminen olis vielä vaikeampaa – itse tehdyt kuitenkin..😅 Sulla on kyllä ihan inhimillinen määrä alkkareita, joten helppo sujauttaa muutamat muinaisarteet laatikon pohjalle. Kiitos, kun kirjoitit, mukava saada vähän vertailupohjaa..😊

  10. Tepu

    Oo miten hauska blogi, ja postaus johon mulla on paljon kommentoitavaa! –> Terveisiä täältä kalsarijärjestelyn voittopuolelta! Mulla oli myös aikaisemmin pikkareita miljoona, ja niistä suurin osa joko rumia ja mukavia, tai kauniita ja täysin käyttökelvottomia. Oikeasti käytössä oli ehkä viikon pikkarimäärä, ja kaikki muut ”varalla” jos loppuisikin kesken (ja loppuihan ne, ja sitten piti kaivella alushousuja pyllyvälistä tai kiskoa niitä ylös mitä noloimmilla hetkillä). Otin oikein asiakseni päivittää alkkarilaatikon niin, että siellä on vain hyviä pöksyjä ja riittävästi – siitä alkoikin pitkällinen odysseia The Alkkareiden etsimisessä. Niin vain löysin lopulta mieleisen mallin ja tein niin radikaalin liikkeen, että hankin niitä parikymmentä paria ja heivasin KAIKKI muut pois. Hyötykäytin puuvillaiset vanhat ja leikkasin niistä kestovanulappuja tai matonkuteita (mulla on sen verran runsas peba, että pöksyissäkin on reippaasti materiaalia), keinokuituiset pistin energiajätteeseen. Nyt mulla on suorastaan Steve Jobbs -tyylin pikkarilaatikko, kaikki samanlaisia, kaikki hyviä, koskaan ei tarvitse käyttää energiaa siihen että miettisin mitkä pikkarit laittaisin tänään. Tämä toki johti siihen, että myös rintaliivit ovat nykyisin kaikki samaa väriä ja niitäkin käytössä vain kaksi mallia (kotilöllöttelyt ja ihmisten ilmoille kaarituelliset), joita kumpaakin on useampi kappale. Myös pyykkirumba sujuu järkevästi, kun samanlaiset on helppo taitella samalla tavalla ja työntää rivin takimmaiseksi pyykistä tulleet. Harmi vaan, että pikkarimallin toimittaja jäi tullirajan taakse Brittein saarille, uusintaläjän tilaus tulee kalliiksi kun sen aika tulee. Kun mun systeemillä kaikki ovat tasapuolisesti käytössä, ne myös todennäköisesti kaikki uuvahtavat yhtä aikaa joten uusintakin pitää varmaan tehdä kerralla 😀 Mut eiks oo upeeta! Mintissä oleva alkkarilaatikko tuottaa mielihyvää päivittäin… muuten kaappi ei olekaan millään lailla järjestyksessä. Otetaan ilo irti sieltä mistä saadaan!
    Olen soveltanut samaa systeemiä myös housuihin, onnistuu koska oikeasti käytän vain leggareita. En ole vain vielä saanut aikaiseksi hävittää kaapissa lymyileviä viimeisiä farkkuja, vaikka en ole niitä vuosiin pitänytkään. Entäs jos tarviikin laittaa housut, eikä voi olla mekossa?

    1. Pottutyttö

      Uuulalaa! Kiitos kannustavasta, kattavasta ja hauskasta, mutta todellisesta kommentista!😊 Ihan huippua oli lukea, miten olet ratkaissut monet pikku ongelmat. Ja niin upeeta ja mahtavaa, kun alushousutkin voi laatikossaan tuottaa mielihyvää. Todellakin ilo irti sieltä, mistä lähtee..😆
      Mun mieltä vois ilostuttaa myös Steve Jobbs -tyylinen kalsarilaatikko..😊❤️ Uskon todella, että se vasta ois aika kivaa katseltavaa!
      Niin monta entäs jos -ajatusta on herännyt myös täällä. Mun iso tarkoitus on käydä joka viikko joku laatikko tai kaappi perusteellisesti läpi ja kirjoittaa kaikki kummallisetkin ajatukset tänne..😅 Aurinko päivääsi!

  11. Maalarimuija

    Täällä naurettiin ihan ääneen sun pikkuhousufiilistelyille! Siis 183 kpl wow!! Arvaa aloinko miettimään että mulla on aivan riittämätön määrä, noin 25 pikkaria… 😱 ennen niitä oli enemmän enkä muista niitä pois heittäneeni, onkohan täällä joku kalsarivaras liikenteessä.. 🤔 joutuu tästä lähtee täydentämään varastoja!

    1. Pottutyttö

      Kalsarivaras..🤣 Se samatyyppi ois saanu käydä meilläkin kylässä jo vuosia sitten.
      25 on aika sopiva määrä, eiköhän niistä löydy ihan joka lähtöön 😍 tai tietty riippuu lähtöjen määrästä..🤗

  12. Jenspa

    Vaikka kappalemäärä on alle 50kpl, niin se luopumisen tuska on jotain järjetöntä. Muutoinkin vaatteissa. Ennen matkustelun paljon ja olen asunutkin paristi ulkomailla ja ne muistot. Tää huppari on sieltä pienestä putiikista Amsterdamin kujilta ja tää toppi sieltä järjettömän suuresta kauppakeskuksesta Dubaista, siinä oli ne pingviinit vieressä. Miten näistä muka vois luopua 😀

    1. Pottutyttö

      No ei mitenkään..😀 Ymmärrän sun tuskan ja tiedän miten ahdistavaa se voi olla. Todella kauheeta ja koko kropan valtaavaa joskus. Mietin täällä aina vaan, että miks on pitäny ajaa ittensä tähän jamaan? Nyt ois paljon helpompaa, jos olisin jättäny hankkimatta parit kivat jutut parilta kivalta sivukujalta..😅

  13. Jenni

    Mökkikalsareiden kohdalla repesin eikä naurusta tule loppua 😀

    1. Pottutyttö

      Nyt muakin naurattaa jo koko homma, mutta mökkikalsarit on aina mökkikalsarit 😂

Vastaa