Tulevaisuuden shortsityttö

Kuumaa on, siis todella kuumaa. Aavikolta puhaltava tuuli tarraa lyhyetkin hihat ja lahkeet kiinni ihoon, eikä se tunnu yhtään kivalta. Näillä keleillä mekko ei tule kysymykseenkään, ellei halua kulkea kaduilla helmat korvissa. Minä en ole sitä tyyppiä - enää. Huhuu kaikki ujot ja uskaliaat shortsini mun, missä olette? Muistelen, että olen sortunut ostamaan itselleni shortseja joskus silloin, kun tulevaisuuden toiveissani olivat sutjakat sääret ja timmi takamus. Vuosien takainen onnettomuus siirsi suunnitelmaa pitkälle eteenpäin. Ja taitaa se samainen suunnitelma toiveineen olla edelleenkin vaiheessa, tosin nyt se on jo pitkälti toiminnan asteella. Liikunko lyhyissä? Vaikka treenaan paljon, niin…

Jatka lukemistaTulevaisuuden shortsityttö

Helmat korvissa

Baari on täynnä porukkaa. Paikallisen bändin tuttu kertosäe tempaa mukaansa ja hyppään ystäväni kanssa pikkuruiselle tanssilattialle. Alamme heilutella lanteitamme musiikin rytmissä. Kätemme viuhtovat yläilmoissa ja askeleemme eivät todellakaan liiku justiinsa rytmissä. Se ei kuitenkaan ole tärkeintä just nyt vaan fiilis. Hiki virtaa hulluna. Jalassani olevat sukkahousut käyvät kuumana ja hame tarrautuu kiinni jalkoihini. On ihan pakko päästä käymään naistenhuoneessa heti. Kadotan ystäväni matkalla, koska jono on todella hidas. Vihdoin tulee minunkin vuoroni. Pyörähdän nopeasti tarpeillani ja singahdan hetkessä ulos toiletista. Kauhea kiire päästä takaisin tanssimaan. Samaan aikaan huomaan, että ystäväni yrittää pujahtaa huomaamattomasti ulos miesten vessasta…

Jatka lukemistaHelmat korvissa

Pyyhe kehään

Otsikosta tuli mieleeni hauska idea. Duunailen parvekkeen lattialle omannäköisen kehän ja heittelen kaikki omistamani pyyhkeet sen sisäpuolelle. Siinäpähän tulee tuuletettua jokainen ihon pyyhkimiseen tarkoitettu kangaspala. Samalla näen miten hyvin pyyhe lentää kehään ja sinkoaako se takaisin kaappiin vai jonnekin muualle. Pienet pyyhkeet varmasti lentävät paljon vauhdikkaammin kuin jätti-isot kylpypyyhkeet. Testing, testing. Tästä lähtee ensimmäinen, vähän jo veteraani karvispyyhe. Iästään huolimatta se hoitaa edelleen hommansa täydellisesti eli kuivaa ja kuivuu nopeasti. Tämä pyyhe on matkustanut pitkän matkan Suomesta tänne etelän kotiimme. Tosin tämä pyyhe ei ole koskaan säikähtänyt minkäänlaisia reissuja. Karvispyyhe on päässyt mukaani monelle vähän villimmällekin…

Jatka lukemistaPyyhe kehään

Pikku pikku bikinit

Bikinit ovat tuikitarpeelliset vaatekappaleet täällä toisessa kotimaassani, missä aurinko paistaa ympäri vuoden lähes tauotta. Niinpä minulla on niitä yksi vetolaatikko ääriään myöten täynnä, vaikka en mikään himoauringonottaja enää nykyään olekaan. Oi niitä aikoja, kun vietin jokaikisen vapaapäivän rannalla tai altaalla pötkötellen hyvän kirjan kanssa. Tuolloin, vuosikymmeniä sitten, puhuttiin paljon vähemmän auringon haitoista. Eikä ollut vielä sellaisia älypuhelimia, joista voi yhdellä vilkaisulla nähdä reaaliaikaisen UV-indeksin. Siitä huolimatta olen aina ollut tunnollinen aurinkovoiteen käyttäjä. En ole laittanut nenääni ovesta ulos ennenkuin olen suojannut itseni rasvalla, jossa on tarpeeksi korkea suojakerroin.  Ihoni on vaalea ja se kärähtää supernopeasti ilman…

Jatka lukemistaPikku pikku bikinit

Säilytysratkaisuna laatikko

On oikeastaan ihan sama missä kohdassa kotonani seison, niin näkökenttääni mahtuu takuuvarmasti jonkun mallinen säilytyslaatikko. Tällä hetkellä istun sohvalla tyynymeren keskellä ja silmiini osuu ensimmäinen laatikko. Se on pieni, mutta sitäkin kiiltävämpi. Tämä hopeinen rasia on neljän vuoden takainen joululahja ystävältäni. Se pitää hyvässä tallessa puolisoni ja minun tärkeimmät sormukset ja korvakorut. Katseeni siirtyessä eteenpäin näen ranskalaisen keksipurkin. Nykyään sen pääasiallinen tehtävä on suojata käyttämättömiä kertakäyttömaskeja pölyltä ja muilta epäpuhtauksilta. Laatikko on metallinen ja mitoiltaan kuin tehty tähän tarkoitukseen. Sijainti ulko-oven vieressä on a ja o, koska kotoa lähtiessä sieltä on helppo napata maskit mukaan. Pienten…

Jatka lukemistaSäilytysratkaisuna laatikko

Näin valitset täydellisen tyynyn. 5 varmaa vinkkiä!

Vinkki ykkönen. Osta ainakin 18 erilaista tyynyä ja kokeile mikä tuntuu parhaimmalta. Ei ehkä kaikista edullisin vinkki. Olen kuitenkin tarkka tyynyihminen, joten olen seurannut tätä vinkkiä. Varsinkin uuden nukkumistyynyn hankinta on ollut aina todellista arpapeliä. En saa hyvin unen päästä kiinni, jos tyyny on liian kova, korkea, iso tai muhkurainen. Pahinta on, jos tyynystä lähtee hajua, silloin en kyllä pysty nukkumaan silmällistäkään. Olen aika hajuherkkä tyyppi, joten kaikenlaiset untuva- tai höyhentyynyt ovat hyviä siihen asti, kunnes niihin eksyy pienikin määrä kosteutta. Silloin sieraimeni lähettävät välittömästi varoitussignaalin unikeskukseen. Vinkki kakkonen. Sirolle ihmiselle pieni tyyny ja harteikkaalle isokokoinen…

Jatka lukemistaNäin valitset täydellisen tyynyn. 5 varmaa vinkkiä!

Kuinka paljon reikiä on riittävästi?

Voiko normaalilla ihmisellä olla kokoelma reikiä täynnä olevia neulepaitoja. Joo, tottakai voi, sehän on ihan normaalia. Täällä on yksi kokonainen vetolaatikko ääriään myöten täynnä sellaisia. Käytänkö kaikkia? Kyllä ja en. Joskus ja harvoin. Olette ehkä jo huomanneet, että kerron useissa tarinoissa, miten kätevää on omistaa sitä sun tätä ja vähän tuota. Myös nämä neulottuja reikiä täynnä olevat ehjät paidat ovat todella käteviä. Pakko ottaa kameralla selkeä kuva tekstin yhteyteen, että ymmärrätte, minkälaisista paidoista on kyse. Teksti kertoo miellyttävistä, sopivasti ilmastoiduista, hyvin laskeutuvista, värikkäistä ja reikäisistä paidoista. Ne ovat viileitä kuumalla ja lämpimiä kylmällä. Eli ihan loistoyksilöitä…

Jatka lukemistaKuinka paljon reikiä on riittävästi?

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko

...jolla on kädessä avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen niin kuin maamies pellolla lyhteen. Blogini tärkein tavoite on luopua kaikesta turhasta elämässäni. Samalla, kun irrottelen lämpimiä tunteita tarpeettomista tavaroistani, pohdin voiko osa ystävyyksistäkin olla turhia? Sellaisia, joita roikottelee mukanaan pitkin elämää, koska niin täytyy tehdä. Ystävät ja ystävyys ovat yksi arvokkaimmista asioista koko maailmassa. Vuosien varrella olen oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan ystävyyssuhteitani kaikilla osaamillani tavoilla. Se, että ystävän kanssa on helppo olla ja puhua vaikeistakin asioista, tekee suhteesta ainutlaatuisen ja merkityksellisen. Ainakin oma elämäni olisi todella tyhjää ja köyhää ilman ystäviä. Antaja vai ottaja…

Jatka lukemistaYstävyys on kuin pikkuinen ukko

Oispa joulu ainainen

Olenko auttamattomasti myöhässä vai ihan liian aikaisessa? Vastahan me juhlimme joulua ja kohta se taas kolkuttelee ovelle. Ajantajuni on tainnut hapertua. Joulu ei koskaan kuitenkaan kyllästytä minua. Ihailen tosissani joulua rakastavien ihmisten kuvia heidän jouluisista kodeistaan. Ihailua jatkuu ympäri vuoden. Seuraan Facebookissa useita jouluun liittyviä sivustoja ja tunnen oloni normaaliksi. En siis ole mitenkään outo ja erilainen. Enhän? Joulu ja muori "Päättyy joulu, vaikk`ei kenkään sois, joulukuusi viedään pois, pois, pois. Mutta ensi vuonna hän, saapuu lailla ystävän - ei voi toivo pettää.” Näin lauloi mummoni surumielisenä tuvan pöydän ääressä aina loppiaisena, kun joulukuusta kannettiin ovesta…

Jatka lukemistaOispa joulu ainainen

Treenivaatteet on mun aatteet

”Three more!!!” karjuu personal trainer korvaani. Pakko jaksaa, muuten ei hyvää seuraa. Olen tottunut vuosien aikana tähän karjahteluun, enkä taida enää osata elää ilman sitä. Rakastan kuntosalilla treenaamista. Neljä ja puoli vuotta sitten sain uudenlaisen kuntoiluvaihteen päälle, kun aloitin treenaamisen parhaista parhaimman kuntosalivalmentajan kanssa. Alku oli haasteellinen, koska olin juuri selviytynyt erittäin pahasta onnettomuudesta. Kuntoutuminen oli vaatinut paljon sekä pään että kehon tsemppaamista. Usko pois, mutta vaati aikamoisen määrän rohkeutta kävellä ensimmäisen kerran sisään kuntosalin ovesta. Sisäpuolella vedin jättisuuren villatakin tiukemmalle kroppani ympärille ja lähestyin salin karskeimman ja treenatuimman näköistä valmentajaa. Sillä hetkellä en ollut lähellekään…

Jatka lukemistaTreenivaatteet on mun aatteet

Auringonpolttamia kalsareita

Voisin tuijotella sinisellä taivaalla lipuvia poutapilviä vaikka kuinka kauan. Varsinkin tänä aamuna, kun tiedän, että minun olisi avattava ensimmäiset varastosta kotiutetut muuttokassit. Poutapilvien joukossa pyörii pientä ahdistusta, koska avaamattomien kassien määrä on järjetön. Kaiken kukkuraksi en ole huomannut kaivanneeni erityisemmin mitään varastossa olleiden kassien sisällöistä. Mitä ihmeen tavaroita me sitten roudailemme ympäri maita ja mantuja, jos niitä ei edes osaa kaivata? Vastaus löytynee tuota pikaa, kunhan vetäisen muuttolaukkujen vetoketjut kaakkoon. Kalsareita syöksevä tulivuori Ensin vietän vielä pienen hetken kauniiden rauhallisesti liikkuvien poutapilvien seurassa. Aah, tähän en kyllästy. Käden ulottuvilla on lupaavasti alkanut kirja, joka veisi minut…

Jatka lukemistaAuringonpolttamia kalsareita

Luukku numero 136

Vihdoinkin pääsemme avaamaan luukun numero 136. Ahdistavan jännittävää, koska en itsekään ole ihan kärryillä siitä, mitä keltaisen oven takaa paljastuu. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: ei ainakaan yhtään tyhjää lattiapinta-alaa. Viimeisin muutto auringon alta oli erilainen kuin aikaisemmat. Maailmaan oli soluttautunut mörkö nimeltä Covid, ja se muutti kaiken. Halusimme ehdottomasti lentää mahdollisimman pian Suomeen. Pakkasimme ja pussitimme asuntomme irtaimiston muutamassa päivässä. Pakkaajana olen vuosien myötä kehittynyt erityisen huolelliseksi ja järjestelmälliseksi. Jokaisen kassin päälle kiinnitän tunnollisesti aina lapun, jossa lukee tarkasti mitä kaikkea kyseinen pakaasi sisältää. On myös todella harvinaista, että joku esine menee muutossa rikki. Kieputtelen…

Jatka lukemistaLuukku numero 136