Aluksi oli vain idea blogista, mutta aihe hakusessa. Testasin ystävälläni muutamia ideoita, mutta vasta kun sanoin ”entäs, jos kertoisin tavaroista luopumisesta ja sen vaikeudesta” hän kiljui luuriin ”se on siinä! Ja minä jeesaan sinua, jos on tarve”. Rakas sympparini myös tiesi heti, mistä narusta vetää. Hän ehdotti, että voisin viedä karderoopista poistamani vaatekappaleet väliaikaissäilytykseen heidän vanhan omakotitalonsa varastohuoneeseen. Ystäväni ymmärsi, kuinka tärkeää minulle on tietää tavaroiden tarkka sijainti. Jos vaikka jonain kirkkaana kuutamoyönä tulenkin katumapäälle ja minun on heti päästävä käsiksi minusta erillään asuvaan villapaitaani.
Yhtään paitaa en ollut edes päästänyt otteestani, kun ajatuksissani olin jo hakemassa niitä takaisin kotiin. Tämmöistä oli kuule täällä blogin avaamiseen asti ja – hieman pidempäänkin. Ymmärtänet siis, että minun on ihan mahdotonta pitää kaapeista poistettuja vaatteita käsieni ulottuvilla. Ja minulla on muuten hei aika pitkät kädet.
Vieläkin villi idea
Salahamstraaminen on minulle arka aihe. Se ei taida olla helppo asia avautua kenellekään, koska siihen voi liittyä paljon häpeää ja ahdistusta. Minultakin on vaatinut monia vuosia, että olen uskaltautunut avaamaan yhdenkään kaappini ovea kenellekään. Koska kotini on ulkoisesti suht tip top -kunnossa, olen aristellut paljastaa tätä salaista puolta itsestäni. Olen kai pelännyt maineen menetystä muiden silmissä ja onhan se ollut myös vähän noloa. Vain todella harvat ystäväni ovat saaneet mahdollisuuden kokea tämän järkytyksen.
Villiltä tämä ajatus tavaroiden vähentämisestä ja siitä blogin pitäminen tuntuu edelleen. Olenko todella avaamassa jokaisen kaappini kätköt kaikelle kansalle? Tässä vaiheessahan en enää voi enkä tahdo perääntyä. Ehkä tämä on kohdallani äärimmäinen keino muuttaa elämäni suuntaa tai sitten olen vihdoinkin kasvamassa itsevarmaksi aikuiseksi. Haluan kertoa tarinani avoimesti. Jos tällä tavoin voin auttaa samankaltaisten ongelmien kanssa kamppailevia sielunveljiä tai -siskoja, tunnen oloni hyödylliseksi.
On ihan huippua lukea erilaisten ihmisten henkilökohtaisia kasvutarinoita. Huomaamattani saatan vertailla niitä omaan elämääni. Joskus joudun myös ilokseni toteamaan, etten olekaan maailman ainoa ihminen, jonka kaapissa ei ole edes käden mentävää koloa. Olen löytänyt omaanikin kummallisempia tarinoita. En kovin montaa kylläkään. Todennäköisesti, kun sinä luet kertomuksiani, huomaat olevasi paljon minua järkevämpi tavaroiden säilyttäjä.
Aloittamisen vaikeus
Kun tavaravuoret kasvavat itseä korkeammiksi, on aina vain vaikeampi ja vaikeampi aloittaa tuskallinen luopumisretki. Kun ei osaa yhtään päättää edes mistä päästä startata. Silloin ystävä voi auttaa kiipeämään pahimman vuoren yli, vaikkapa muistuttamalla vanhasta hyvästä neuvosta kuoria peruna kerrallaan. Olen tosin tullut monta kertaa siihen tulokseen ettei muutaman vaatekappaleen karsiminen näy eikä tunnu missään, joten olen turhautuneena survonut kaiken takaisin jo ennalta täpötäyteen kaappiini. Kuulostaapa pahalta kirjoitettuna. Taitaa olla meikäläisellä vielä tästä eteenpäinkin aika pitkä ja mutkikas polku. Mutta on tässä kaikenmoista keretty yrittääkin. Ihan tosissaankin välillä.
Yritystä löytyy
Vuosien varrella olemme luottoystäväni kanssa kiertäneet myymässä tavaroitamme niin monilla eri kirppiksillä etten edes muista kaikkia nimeltä. Tällä tavoin kamoista luopuminen on ollut mielestäni ihan siedettävää, koska olen saanut niistä muutaman euron ja joku on halunnut ne itselleen. Varmaan moni ostaja on katsonut minua vähän oudolla silmällä, sillä kaikkiin aarteisiini liittyy joku, omasta mielestäni, kiinnostava tarina. Luopumisen hetkellä minun on ollut ihan pakko kertoa se uudelle omistajalle. Apua, mitä hullun hommaa. Ei taida olla ihan normaali käytäntö. Itsepalvelukirpputori on toiminutkin kohdallani parhaiten.
Olemme vieneet myös muutaman kassillisen hyviä vaatteita hyväntekeväisyysjärjestölle. Sekin on ollut ihan semi ok, mutta kyllä vieläkin muistan hyvin yhden pitkän lilan villaliivin, joka jätti ammottavan tyhjän aukon mun kokoelmiin ja ehkä vähän sieluunkin.
Yksi tempauksemme oli aloittaa kaapeissani kaikkien oppien mukainen konmarittaminen. Ei kyllä taidettu päästä paljon mustien sukkien laatikkoa pidemmälle. Niitä kun paljastui mun kaapin kätköistä silloin yli seitsemänkymmentä paria ja kaikki vaan pirskahteli iloisesti. Mitäs teet? Eipä siinä auttanut muu kuin kaivaa colazerot kassista ja keskittyä miettimään seuraavaa siirtoa. Silloinkin ystäväni tuki ja kannustus tuli todella tarpeeseen. Hänellä oli vakaa usko, että joskus vielä onnistumme, jollain konstilla.
Siivouspäivän flaksihame
Kirpputorien ja kierrättämisen ystävien juhlapäivä on Siivouspäivä. Silloin kuka tahansa saa kaupata tavaroitaan pihoilla tai kodeissa omalla tyylillään. Perustimme ystäväni kotiin pienen boutiquen, jonne houkuttelimme asiakkaita espanjalaisen keittiön tapas-herkuilla ja tuoreilla leivonnaisilla. Päivä oli täydellisen onnistunut ja tavarat vaihtoivat vilkkaasti omistajaa.
Päivän aikana rohkenin luopua yhdestä minulle tosi rakkaasta vaatekappaleesta. Nimittäin flaksihameesta. Musta, kiiltävä, uljas ja niin rock. Jos tällä hameella ei irronut aikoinaan mukavaa seuraa niin sitten ei millään. Kerroin tietenkin tarinan uudelle omistajalle ja toivotin onnekkaita hetkiä. Voi kunpa hameeni olisi toimintakykyinen vielä tänäkin päivänä.
Toivon, että sinullakin on ystävä, eräänlainen flaksihame, joka auttaa sinua onnistumaan tavoitteissasi.
Aika monta kuitenkin
Jaahas, jaahas kaappini ovat edelleenkin aika täynnä. Enkä vieläkään ole luopunut esimerkiksi yhdestäkään mekosta, mutta suunnitelma on kuitenkin valmis. Eikös homma ole jo tällä menolla lähestulkoon puoliksi tehty? Ja olenhan sentään ottanut 54 paria alushousuja siivousräteiksi ja myynyt kaikki pronssiset Kalevalakoruni nettikirppiksellä. Itseasiassa blogini olemassaolon aikana kodistani on lähtenyt maailmalle jo 1 399 erilaista tavaraa tai vaatetta. Ei huono.
Terve, täällä toinen salahamstraaja! Oli mukavaa lukea että meitä on useampikin, ja myönnät sen noin reippaasti vielä ihan julkisesti:) olisi kiva lukea sinun kaapin harvennusprojekteista ihan kuvien kera, siitä saisi vielä enemmän motivaatiota karsia omia varastoja. Itsellä ongelmana on juurikin vaatekaappi, koska aina kun hankin uutta, en saa kuitenkaan luovutuksi siitä vanhasta… kaappiini on katsonut vain poikaystäväni, ystävillenikään kaappi ei ole avautunut, hamstraaminen hävettää!!
Tykkään sun tyylistä kirjoittaa ja tekstejäsi on mukava lukea, jatka samaan malliin! Ihanaa kevättä <3
Moikka kohtalotoveri! Kiitos ihanasta ja tsemppaavasta viestistä..😍 Kyllä välillä meinaa usko loppua kaappeihin kurkistellessa, mutta niinkuin kirjoitin, että nyt en pysty enää perääntymään. Hyvä niin, kaapit pursuu tavaraa vieläkin.
Hei, sinä sentään olet päästänyt jo poikaystäväsi tutustumaan sun kokoelmiin. Se on jo askel eteenpäin. Mä niin uskon, että tästä salakavalasta taudista voi parantua ja se vasta tuntuukin hyvältä. Täällä tuntuu, että matka on vielä ihan alussa..
Tarkempi kuvaprojekti on suunnitteilla, mutta yleensä kaappia avattaessa näky on aika kammottavan ahdistava ja hävettävä. Menee vieläkin tunteisiin. Jonain kauniina päivänä julkaisen lisää kuvia. Niitä on jo valmiiksi otettuina..😅
Olisipa kiva kuulla joskus miten sun oma raivausprojekti lähtee käyntiin. Usko pois, joku päivä se lähtee ihan kunnolla!🤩
Aurinkoista ja ihanaa kevättä myös sinulle! ❤️
No onpa lähtenyt valtava määrä tavaraa! Hienoa!
Minulle käytännön järjestelyt ovat rasittavin vaihe konmarittamisessa. Ei ehkä niinkään se, mistä voisin luopua, vaan se ikuinen MITEN: mihin vien kaiken tarpeettomaksi käyneen. Systeemejä ja paikkoja on, mutta homma vaatii aktiivisuutta ja polttoainetta.
Jossain päin maailmaa on ainakin joskus järjestetty asuinalueille ja kylille lavoja, joihin voi viedä liiat tavaransa. Lavoilta on saanut myös ottaa…
siinäpä olisi ollut minulle ongelma…!
Semmoistakin on tapahtunut, että olet vienyt kirppikselle tavaroitasi, ja käytävällä tulee vastaan lähisukulainen kantamassa pöytäsi kamaa kassalle…
Voi, olisin antanut, lahjoittanut ne suoraan sinulle, jos olisin tiennyt!!!
Tavaroista luopumisen järjestelyt ovat herkkä taitolaji.
Joo, onneks laskin kaikki lähteneet tavarat tässä välissä yhteen. Pakko tunnustaa, mutta olin mielessäni ylpeä itestäni😇
Järjestelyt on kyllä se heikoin lenkki täälläkin. Kaiken pitäis tapahtua nyt tai mieluummin heti ja pois silmistä vielä nopeemmin. Järkevä tavaroiden järjestelijä varmasti hoitaa logistiset ongelmat alta pois ennen kuin aloittaa varsinaisen raivausurakan. Pussukoiden ja nyssäköiden pyörittely kämpän nurkissa aiheuttaa vaan lisää ahdistusta..🧐 Taitoa vaativa laji, todellakin.
Ihana juttu! Hykertelin partaani monessa kohdassa😂
Oletkin saanut myytyä kaikki kalevalakorusi, hienoa!🤩👏🏼
Itselläni tuskainen käyttämättömien korujen kierrätys edistyy noin 10 vuoden etapein😰
Sain inspiraation aiemmasta jutustasi ja kaikki naulakon käyttämättömät pipot ja huivit on nyt viety H&M:n. Palkinnoksi sai -10% lahjakortin/kassi.
Ihana juttu siivouspäivästä😊 Se on tänä vuonna la 28.5.22. Pitääkin yrittää järjestää taloyhtiölle yhteistä kirpputoria tms.🙌🏼
Kiitos!😍 Kuuulostiko tää teksti jotenkin tutulta? Heh..
Kalevalakorut meni, kun löysin hyvän myyntipaikan ystävän vinkistä..🤩 Korut on muuten vähän hankalia, mun oli pakko edetä kaikki tai ei mitään -ajatuksella😅
Hyvä sinä, kun oot inspiroitunu mun jutuista, ihan huippua!🥳
Kiitos vielä siivouspäivän infosta! Täältä tulee yhteiskirppikselle iso peukku..👍
Moikka on todella tuttua, että vaatekaapista löytyy kaikenmoista vaatetta. Tyttären neuvo meikäläiselle, että aina yksi vaatekappale pois, kun ostan uutta ja sieltä etelästä niitä lähtee aina mukaan tänne Suomen kamaralle. Tytär on kova myymään nettikirppiksellä tavaroita, vaatteita ja nyt laittaa myyntiin yhden minun Kalevalakorun, joka on lähes käyttämätön laatikon pohjalla. Ensi marraskuussa taas tullaan sinne ja pääsen hypistelemään vaatteita. Kimmo lähtee golf-kierrokselle, niin meikäläinen lähtee shoppaileen 😅, kun ei kerta ole mitään kivaa päälle laitettavaa 😂😂. Terkut sinne lämpimään 👋👋 täällä eletään takatalvea on pirun kylmä 🥶.
Moikka moi! Se on kyllä jännä juttu, kun vaatekaappiin vaan kertyy ihan itekseen kaikenlaista hyödyllistä ja käyttämätöntä vaatetta..😅 Varsinkin lomareissulla voi helposti hullaantua johonkin kivan värikkääseen hellemekkoon, joka näyttääkin sit liian erikoiselta Suomen suvessa. Mulle on tainu joskus käydä semmonenkin erehdys..😳😮💨 Sä varmasti kyllä shoppailet vaan ihan järkevästi ainakin täällä etelässä..😇🙋♀️🤩
Kiitos terkuista! Auringon lämpöä täältä sinne takatalveen☀️☀️☀️
Voi kun tämä on niin tuttua. Mä oon vähentänyt tavaraa vuodesta 2014. Kahdeksan vuotta! Enkä ole vielä lähelläkään tavoitetta. Mutta joskus on ollut omakotitalon lämmin varasto ovelle asti täynnä. Siis oikeasti sillai, että tavaroiden päälle joutui kiipeämään, jos oli asiaa varaston perukoille.
Tänä vuonna olen tarkastellut erityisesti taloon tulevaa tavaraa, ja onpa se ollut silmiä avaavaa. Vaikka olen päättänyt kirjata kaiken ylös, niin silti huomaan, että meille yrittää hiipiä tavaroita ilman, että ne tulevat kirjatuiksi. Ovelia ovat!
Kiitos, kun kerroit omista kokemuksistasi! Minulla on edelleen varastossani mielenkiintoinen kiipeilyvuori. Toivon aina kiivetessäni, että alimmat laatikot kestävät painoni..😮💨
Kahdeksan vuotta siellä! Wow! Onneksi olen itsekin valmistautunut vuosia kestävään projektiin. Mikään kestävä kun ei tapahdu hetkessä ja tavaroista luopuminen vaatii aikaa todella paljon – ainakin omalla kohdallani..😇
Kiitos, kun vinkkasit tavaroiden kirjaamisesta. Tätä on pakko kokeilla 👍