Voihan muumi! Näitä salakavalasti kotiini muuttaneita sympaattisia kavereita löytyy sieltä sun täältä. Kummallista. Tunnustin jo yhdessä aiemmassa jutussani, että olen useita vuosia fanittanut hulluna Karvista. Ja nyt kotini koloista putkahtelee myös muumeja.
Todelliseksi muumityypiksi en kyllä tunnustaudu siitäkään huolimatta, että ne ovat vallanneet omat reviirinsä niin astiahyllyltä, lipaston laatikosta kuin laukkukaapistakin. Astiakaapin valloituksen vielä ymmärrän, koska muumimukeja taitaa olla lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa joko käytössä tai keräilykappaleina. Onko sinullakin oma muumi mukissa?
Muumi siellä ja muumi täällä
Tarkkaan kun ajattelen, en ole ostanut itselleni yhtään muumimukia, vaan olen saanut kaikki lahjaksi ystäviltäni ja sukulaisiltani. Yhteensä kahdeksan erilaista mukia, joista neljä on Suomen kotimme astiahyllyssä ja toiset neljä ihastuttavat vieraitamme etelän kodissa. Omaan makuuni ne ovat hieman liian pieniä kahvikupeiksi, koska tykkään lorauttaa kahviini reilusti maitoa. Söpöjä ne kyllä ovat, sitä ei käy kieltäminen.
Liinavaatekaapissa on useita erivärisiä käsipyyhkeitä, joissa jokaisessa on joku muumihahmo. Aika kivoja nämäkin, vaikka en ole ehkä koskaan näitä käyttänytkään. Ovat nimittäin aika pienille käsille mitoitettuja. Entäs sitten paksusta kankaasta valmistettu hellyyttävä muumi-laukku. Tätä en ainakaan voi heivata pois. Sitä paitsi olen saanut sen synttärilahjaksi minulle tärkeältä ihmiseltä. Laukku on täynnä rakkaita muistoja vuosien takaa ja heiluttelen sitä käsivarressani aika ajoin. Niin näppärän kokoinenkin ja kauniilla pinkeillä kantokahvoilla varustettu.
Kun alan oikein kunnolla muistella, niin onhan minulla ollut vuosia sitten puinen seinäkellokin, jossa tanssahteleva Niiskuneiti pyöritteli viisareita tunnista toiseen. Sen kaunokaisen olivat askarrelleet entiset oppilaani puukäsityötunnilla. Samanlaisia muumikelloja tehtailtiin koulussamme silloin oikein urakalla ja kellojen myyntituotoilla teimme ikimuistoisen luokkaretken Ahvenanmaalle. Se vasta olikin reissujen reissu – hyvässä mielessä.
Herätys! On kiva päivä tänään!
Entäpä sitten se iloisesti laulava Muumipeikko-herätyskello parinkymmenen vuoden takaa. Se oli veljenpoikani ehdoton suosikki. Oi voi, muistan vieläkin varhaiset kesäaamut lapsuuden kotini aitassa. Aamutuimaan olisin halunnut kääntää vain kylkeä ja jatkaa unia, mutta aitan oven ulkopuolelta alkoi raikua jo varhain muumipeikon jatkuva iloinen rallatus: ”Herätys! On kiva päivä tänään! Herää jo!” Ja se rallatus ei todellakaan loppunut ennenkuin minut oli saatu nousemaan sängystä ja olin valmis aloittamaan päivän leikit pikkuisen Muumifanin kanssa. Ihanat huolettomat kesäaamut tulkaa takaisin!
Keräilyharvinaisuudet
Lapsuuden kotini lipaston laatikosta löysin muutama viikko sitten yllätyksen: kasan muumipinssejä. Kyllä vaan, ihkauusia ja käyttämättömiä muumipinssejä. Kaikki olivat vielä kiinni omissa pahveissaan hintalappuineen päivineen. Uskomatonta, mutta totta. Hinnat olivat kaiken lisäksi markkoja, mutta muumit edelleen kiiltäviä. Ihan aitoja markkamuumeja siis.
Kenelle olen ne kaikki ostanut? Veljenpojalleni? Kummilapsilleni? Itselleni? Äidilleni? Mummolleni? Naapurilleni? Miksi olen jemmannut ne kaikki vuosikymmeniksi laatikkoon? Ei mitään havaintoa, mutta täällä ne nyt ovat odottamassa uutta kotia. Kiinnostaako? Jos keräilet pinssejä, laita ihmeessä viestiä.
Voi sentään. Laatikkolöydöt jatkuvat. Käteeni tarttuu seinätaulu, viivoitin, kynä, valokuvakehys, tarroja, lautanen ja lasten ruokailuvälineet. Kaikki aitoja muumeja. Mistä näitä muumeja oikein tulee? Vaivihkaa ja kuin ihmeen kaupalla muumit ovat vuosia sitten aloittaneet kotini valloituksen. Taidan sittenkin tunnustautua olevani jonkin sortin muumityyppi. Sukunimeä en sentään ole harkinnut vaihtavani. Karvinen on eri juttu.
Näin paljon lähti pois
Alussa oli erilaisia muumiaiheisia juttuja 41 kappaletta ja lopussa 32. Odotan, että muumipinssit löytävät arvoisensa kodin lähiaikoina.
Hieno oivallus! Muumeja tosiaan löytyy muodossa jos toisessa, vaikkei niitä tarkoitus ole ollutkaan keräillä. Mukit, lakanat ja pyyhkeet löytyvät täältä.
Muumit ovatkin kansallisylpeytemme joten nauttikaamme niistä❤️
Voihan muumi sentään! Niin totta, että meidän täytyy olla ylpeitä meidän muumeista – oli ne missä muodossa tahansa ❤️
Hyvä että vähän kurkkailet laatikoihin, tuntuu siltä että siellä on joka lähtöön ja vaikka mitä! Minulla on tusina muumimukeja ja pari kulhoa. Ja ne saa riittää!
Siellähän on muumimukeja isompiakin kahvikekkereitä varten..🥰 Löytyykö kahta samanlaista vai onko kaikki erilaisia? Mukit on sentään paljon hyödyllisempiä kuin pinssit 🤷♀️
Muumit oli lempisarjani pienenä. Sain naapurin rouvalta käsintehdyn Niiskuneiti-pehmolelun, jota esittelin aina ylpeydellä kavereilleni. Kahvit juon aina muumimukeistani ja kaunis muumit kantokassini tuo usein ostokset kaupasta kotiin. Käsipyyhkeitä on, mutta en ole minäkään käyttänyt!😄 Muumit 4 ever!❤
Oi, käsintehty rakkaudella sulle, kyllä kelpas esitellä kavereille!🥰 Mä unohdin mainita kokonaan mun muumi-kauppakassit, nyt niitä putkahtelee milloin minkäkin hyllyn välistä. Ei voi mitään. Pakko tunnustaa, että kasseja on useampi..😅
Muumit elävät meillä arkea kahdessa kannussa, litran vetoisessa ja parin desin kastikeille tai kahvimaidolle tarkoitetussa.
Muumiaiheisia kirjoja meiltä löytyy melkoinen valikoima. Suurinta osaa niistä voisi kutsua lastenkirjoiksi, mutta muumien kohdalla kategorisointi on epäreilu: muumien elämänfilosofia syvimmillään on aikuisten juttu.
Muumifilosofiaa käsittelevä Jukka Laajarinteen v. 2009 ilmestynyt teos ”Muumit ja olemisen arvoitus” on teos, joka kaikkien aikuisikään ehtineiden muumifanien kannattaa lukea!
Kiitos hyvästä kirjavinkistä!🤩 Aion ehdottomasti lukea olemisen arvoituksesta..😍 Olen itsekin miettinyt ihan samaa muumikirjojen ja muumien elämänfilosofian suhteen: jokaiselle jotakin. Aikuiselle voi avautua ihan uusi maailma, kun miettii vähän syvemmin muumeja lueskellessaan. Parhautta!🥰
Muumi-buumi ei asettunut meille…jostain syystä. Lapsena luin Muumia mustavalko-piirroksineen, taisin vasta tavata ! Mutta lahjoiksi on mennyt Muumeja ; se herätyskello !!!! Samin siskon pojan pojalle ristiäislahjaksi, ja ihan siksi, että se herätys-sanoma oli niin ihana !! Siitä aikaa jo 22 vuotta…mutta ; saatan sillointällöin rallatella Samillekin samaa herätysluritusta…! Ja pyyhkeistä lahjoitamme aina Haisulin ja Pikku Myyn, ulkomaille on mennyt pientä Muumi-kamaa postissa ja varmaan lapsenlapsetkin osansa saaneet ! Mutta meillä ei asu Muumeja…ja syytä en ällyy……………
Ei aina tarvii ollakkaan mukana ällyy..😇 Mutta kaikessa älyttömyydessään se herätyskello tuo mukanaan niin mukavia muistoja! Kuulin just veljeni pojalta, että rallatteleva kello vuosikymmenten takaa on vieläkin hengissä, mutta hiljaa..🤭 ehdotin korjaamista, mutten saanut kannatusta..🤷♀️
Jatketaan myö ihanaa herätys-sanomaa! 🥳