Perusluonteeltani olen vahvasti ennakoivaa tyyppiä. Näin ollen minulla on sisäänrakennettu tarve ostaa monenlaisia tarvikkeita varastoon. Ihan vaan sen takia ettei iske katastrofi ja vaikkapa shampoo sattuisi loppumaan ihan yllättäen. Mun kotona se ei lopu pitkään aikaan, joten ihan rauhassa voi suihkutella. Täydennystä löytyy käden ulottuvilta. Kylppärin ylimmällä hyllyllä seisoo suorissa riveissään aika mukava kokoelma niin shampoota kuin hoitoainettakin. Ja ihan pikaisesti arvioiden veikkaisin, että mun ei tarvii varastoja täydentää ainakaan kahteen vuoteen. On vähän tehty hankintoja, varmuuden vuoksi.

Mistä voi juontaa juurensa se, että pitää olla näin valmistautunut pahimpaan. Onhan se kyllä huojentavaa tietää, että jos kaikki shampootehtaat suljetaan, niin mulla on puhtaat hiukset vielä ainakin muutaman vuoden.

Puolustan itseäni sillä, että lapsuuteni asuin maalla, aika skutsissa. Lähimpään kauppaan oli parikymmentä kilometriä, joten silloin täytyi aina varautua ennakkoon erilaisiin tilanteisiin. Ei siinä kuule lähdetty pää märkänä puskemaan shampookauppaan, jos pullo sattui tyhjenemään ennenaikojaan. Tiedostan kyllä sen, että tänään on tilanne toinen. Mutta joo. Ei voi mitään. Shampoota pitää olla saatavilla.

Jos tämä valmiusasemissa oleminen jäiskin vain hiustenhoitotuotteisiin, niin kylppärin hyllythän olisi ihan siistit ja ilmavat. Totuus on, että tällä hetkellä hyllytasoja tuskin edes näkee kaikenlaisten kamojen alta. Siivoaminenkaan ei ihan hirveästi houkuta, koska pyyhittävien purnukoiden kappalemäärä kohoaa lähes kolmeen sataan. Jotain rajaa mulla kuitenkin on, sillä kasvojen puhdistusaineita löytyy vain yhdet kappaleet.

Päättäväisesti ryhdyn tutustumaan kempparini monipuoliseen tarjontaan. Ylimmällä tasolla on siis ne korkkaamattomat shampoopullot ja niiden vieressä avaamattomat saippuapullot. Oho, niitäkin näyttäisi löytyvän tähän hätään viisi isoa pumppupulloa. Pyyhin pölyt ja tarkastan samalla, että ne todella ovat käyttämättömiä. 

Pussukoita ja vähän lisää pussukoita

Nousen varpailleni. Yletyn juuri ja juuri ottamaan alas ruskean isohkon korin. Vastassa on pölyä ja sen alla jotain tärkeää pussitettuina. Huom. monikko. Alan levitellä sisältöä kylppärin lattialle. Tässäpä epäilemättä vasta mielenkiintoista tutkittavaa.

Sekalaista tilpehööriä ja sitä riittää. Ensin on iso pussukka, jonka sisältä paljastuu useita pienempiä pulleita pussukoita. Joko kerroin sulle, että mä muuten tykkään paljon pussukoista? Sen tulet vielä huomaamaan.

Pusseista paljastuu hiussolkia, harjoja, jättipinnejä, pikkupinnejä, erikokoisia meikkisieniä, tyhjiä pillerirasioita, kynsiviiloja ja hiusdonitseja. Yhden vetoketjun välistä pilkottaa omien hiusteni sävyinen, mahtavan kokoinen, hiuslisäkkeellä varustettu donitsi. Tuliainen Virosta, ei kuitenkaan ihan viime vuosilta. Pakko heti kokeilla, miltä lisäke tuntuu. Loihdin sekunneissa itselleni erittäin näyttävän nutturan. Ihailen kampausta peilistä. Miksi ihmeessä nää ei oo enää muotia? Pitäisköhän tää säilyttää varoiks, jos mun hiukset harventuu jonain päivänä niin paljon, että pikku tuuhennus ei ois pahitteeks.

Tummansininen nipsupussukka on täynnä hiuslenksuja kaikenlaisissa värisävyissä. Testaan ja venyttelen jokaista erikseen. Roskiin meneviä kertyy yhteensä 48 kappaletta. Jäljelle jää vielä 23 hyvässä vedossa olevaa. Näitä kaikkia ei kyllä kannattais jemmailla samassa piilossa. Nimittäin koskaan, kun haluan vetäistä hiukseni ponnarille, lenksuja ei löydy mistään. Ärsyttävää. Pitäiskö niitä ripotella pitkin kämppää ja tunkea joka housun taskuun? Ei, taidankin etsiä kauniin lasiastian ja laittaa koko komeuden näkyvälle paikalle kylppärin ensimmäiselle tyhjentyneelle hyllylle. Tää oli hyvä idea, näyttää ihan superkivalta.

Nyt on todellakin pakko käydä happihyppelyllä ennenkuin isken kiinni kaappeihin. On saatava raitista ilmaa, muuten mun raivausinto menehtyy hapenpuutteeseen Nimittäin lisähappea tarvitaan, kun sukellan peilikaappini kultaisiin kätköihin.

Kylppärin turhat kokoelmat

Kullansävyä täältä löytyykin, mutta ainoastaan yhdestä luomiväristä. Muitakin mukavia sävyjä löytyy. Kun lasken kaikki luomiin laitettavat värit yhteensä, niitä on 36. Aaaargh, eihän mulla ole tarpeeksi silmäluomia tämmöselle kattaukselle. Näillä napeilla irtois kyllä aika villit sotamaalaukset. Jätän itselleni ainoastaan ne mitä käytän silloin, kun tiedossa on jotain fiinimpää menoa. Tosin sillä rintamalla ei just tällä hetkellä ole kauheeta tungosta. Yksikin nappi ois liikaa.

Seuraavan kaapin sisältö ei tunne yhtään armoa. Ollut ilmeisesti liian kauan katseilta suojassa, kun on niin alhaallakin. Nyt on nimittäin vuorossa kokoelma: kertakäyttöiset suihkumyssyt. En käytä koskaan mitään ihmeen muovista säkkiä päässäni, edes suihkussa. Miks mulla on silti 8 kappaletta jemmassa? Niin no, tietenkin on, koska en oo raaskinu poiskaan heittää. Tarviin vertaistukea. Löytyykö sulta jotain turhia kokoelmia kylppärin kaapeista tai kaappien päältä? Jotain semmosta mikä ihmetyttää sua itseäkin.

Ahdistukseni pahenee, mitä syvemmälle kaivaudun. Ilmeisesti olen käynyt täällä ennenkin, koska kaikki samanaiheiset jutut on niin nätisti vierekkäin. Kuten erikokoiset ja -väriset kammat 14 kappaletta. Itse käytän harjaa eli tämäkin kiva kokoelma on vähän turha. Kynsiviilat 19 kappaletta. Osa niistä on tarkoitettu rakennekynsille, joita mulla siis ei oo ollu yli kymmeneen vuoteen. Mustat ja valkoiset pesupussit 6 kappaletta. Eri kovuisia vierashammasharjoja avaamattomissa paketeissaan 7 kappaletta ja kaksi kirkkaan keltaista tennispalloa. Monenmoisia kokoelmia riittää. Unohtamatta näytepakkausten laajaa kavalkadia. Erityismainintana hajuvesien pienet näytepullot, joita on kertynyt vaatimattomat 41 yksilöä. Mitä laitetaan?

Kaapin ihan takimmaisessa nurkassa on sentään joku järkevännäköinen vaaleanvihreä pussukka. Jes, täältä ne löytyi vihdoinkin, piilossa olleet kynsilakat kauniisti keskenään. Onni, etten kerennyt vielä hankkia uutta sävyä kadonneiden tilalle, mutta läheltä piti. Nyt väriä kynsiin ja sit kylppärin viimeiseen koitokseen eli kurkistus peiliovien sisäpuolelle. Ensin kuitenkin rauhallinen kynsien kuivatus ja sitten takaisin raivausmoodiin.

Peilikaappini on pieni, mutta vetää tehokkaasti tavaraa sisäänsä. Erityisesti kaikkea pikkuruista ja sievää. Nyt olen ronskilla päällä, johtuneeko punaisista kynsistäni. Vetäisen kerralla kaikki hyllyt tyhjäksi. Päätän, että tästä päivästä eteenpäin tämän on näytettävä tyylikkäältä ja toimivalta. Asettelen hyllyille takaisin ainoastaan kauniita ja tarpeellisia tavaroita. Kaikki muut saa luvan lähteä. Moikka vaan.

Tunnustuksia kylppärin ovien sisäpuolelta

Pakko tunnustaa, että salahamstraaja on tällä kertaa salaisesti hieman ylpeä itsestään. En olisi heti ensimmäisen kirjoittamani tekstin jälkeen uskonut, että pystyn tekemään jotain näin villiä eli raivaamaan kylppärin hyllyt puhtaiksi turhista ja käyttämättömistä rojuista. Ja vielä aika helposti. Olisikohan syynä se, että kylppärin tavaroihin ei liity elämää suurempia tunnelatauksia. Tässä muuten hyvä vinkki sinulle, jos luopumisprojektin aloittaminen on vaikeaa. Kurkista ensimmäiseksi peilikaappiin ja mieti mitä haluat ystäväsi siellä näkevän. Itse hiippailin uudistuneessa kylpyhuoneessa alvariinsa siivouksen jälkeen. Ihan vaan ihailemaan ja huokailemaan onnistumisen ilosta.

Joku aika sitten keskustelin erään upean ystäväni kanssa kylppärin peilikaappien sisällöstä ja siitä miten paljon se kertoo käyttäjästään. Tietenkin keskiössä ovat varsinaiset tavarat, mutta myös se kuinka siisti järjestys siellä on. ”Oletko koskaan kurkistanut ystäviesi kylppäreiden kaappeihin?” kysäisin ohimennen. Kaverini alkoi suurieleisesti availla käsillään näkymättömien kaappien ovia ilmassa ja hihkui: ”Tottakai oon!” Tunnustimme toisillemme salaisuuden: saatamme joskus pikkuisen vilkaista kavereitten peilikaappien sisältöä.

Kun tämä samainen ystäväni oli seuraavan kerran tulossa kahville luokseni, jätin hänelle viestin. Kirjoitin ennen vierailua huulipunalla peilikaappini sisäoveen: ”Moi Jami, näyttääkö siistiltä?” Kaverini jäi heti kiinni. Ei riittänyt pokka, kun hän tuli toiletista ulos. Sillä kerralla olin jopa tehnyt oikein erityissiivouksen peiliovien sisäpuolelle.

Näin paljon lähti pois

Purnukoita oli alussa 271 kappaletta ja lopussa 99 kappaletta. Osa tuotteista meni jatkokäyttöön ystäville ja loput poistoon. Kaikenlaista kivaa tilpehööriä oli alussa 412 kappaletta ja lopussa 170 kappaletta. Näistä kaikki käyttökelpoiset menee itsepalvelukirpputorille myyntiin ja huonokuntoiset roskiin.