Maalla ollaan. Terkkuja vaan! Miten ihmeessä mun mukaan on taas tarttunu iso kassillinen kaikenlaista rompetta viemisiksi? Siis todellakin kysyn vaan, että miksi ja mitä? Niinpä niin, näinhän sitä on reissattu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Kassi sinne, toinen tänne. Tää toiminta on kyllä ihan kummallista ja silti tuntuu normaalilta. Tietenkin tuntuu, koska oon koko elämäni nähnyt näin toimittavan ja itsekin jatkanut iloisena tuttua perinnettä samaan malliin. Kuulostan sekavalta.

Jos joku tavara ei oo itelle sopiva, niin kyllä kai se nyt maalla jollekin sukulaiselle passaa. Ja koska sukulaisia on ihan mukava määrä, niin vielä varmemmin ylimääräiset tavarat ovat aina löytäneet uuden omistajan ihan lähipiiristä. Tämmösen vaihtohässäkän keskellä mä oon kuulkaas kasvanut. Eikä yhtään ihme, että yhden mun tädin kotia aikoinaan kutsuttiin nimellä Vaatevälitys Oy. Edelleenkin tämä hauska nimike vilahtelee tuttujen puheessa ja kaikki kyllä heti tietää mistä ja kenestä on kysymys.

Vaatevälitys Oy:n toimintaperiaate oli yksinkertaisuudessaan etsiä kaikille turhille, vähän käytetyille ja upeille vaatteille sopivat uudet omistajat. Jos vaikka joku oli vahingossa tehnyt virheostoksen ja hankkinut epähuomiossa itselleen liian pienen mekon, ei hätää. Puhelimet soimaan, mekko uuteen kotiin sovitukseen ja pian seuraava onnellinen omistaja olikin jo löytynyt.

Vaatevälitys Oy:n mini SWOT

Tämän osakeyhtiön vahvuuksiin kuului, että johtajatar tiesi ulkomuistista kaikkien lähipiiriin kuuluvien koot. Tällä tavoin minimoitiin monet turhat sovitukset ja välityskuviot. Heikkouksista voisi mainita pienen kunnan moninaiset haasteet pitkine välimatkoineen. Yrityksen ehdottomiin mahdollisuuksiin kuului potentiaalisten asiakkaiden määrän tasainen kasvu. Ydinasiakkaita olivat alussa liikkeen pyörittäjän omat siskot, mutta pikkuhiljaa muutkin sukulaiset ja tuttavat alkoivat kiinnostua tästä tuttavallisesta ja kätevästä toimintatavasta. Uhkana ilmassa leijui välillä, entäpä jos keneltäkään ei vapaudu välitykseen mitään itselle turhaa vaatetta, vaan kaikki ovat täydellisen sopivia alkuperäisten omistajiensa päällä. Tämähän alkaa näin kirjoitettuna kuulostaa nykypäivän nettishoppailun ensiaskelilta. Harmi vaan kun yrityksen pyörittäjä on jo pitkälti eläkeiän ylittänyt ja välitystoiminta on reippaasti hiljentynyt alkuaikojen buumista. Kaikesta huolimatta Vaatevälitys Oy:n aukioloajat ovat edelleen 24/7.

Joo, hyvä mun on tällä tavalla vähän käydä omia taustoja läpi sulle, että ymmärtäisit edes jollain tavalla mun erikoisia toimintatapoja. Vai onko ne kuitenkin ihan normaaleja? Ehkä ei kuitenkaan täysin normaaleja. Mutta hei, just nyt en ymmärrä itsekään tämänpäiväistä kassia, joka on matkustanut mukanani yli 400 kilometriä.

Maalla tarvittavia hyödykkeitä

Haluatko kurkistaa mitä se sisältää? En tiedä, tai siis en tarkalleen ottaen edes muista, mitä ihmettä kassiin on päätynyt. Olen nimittäin jo useita kuukausia keräillyt sinne kaikenlaista joutavaa, mitä en meillä kotona tarvitse. Jännitys ei tiivisty. Ahdistus kylläkin.

Kassin kahvat sivuun ja eikun tutkimaan. Kaikkien aarteiden takana töröttää toimiva, mutta turha oranssi pöytälamppu. Sen alla on kasaantaiteltu paperinen lamppu, ehjä mutta tarpeeton. Seuraavaksi silmään osuu keltainen oliivitarjoiluastia, jossa on siemenille oma kuppi. Aivan ihana tuliainen Sevillasta. Kerran kokeiltu ja hyödyttömäksi havaittu jo vuosia sitten. Tämän kauneuden oikealla puolella pilkottaa askillinen pitkiä tulitikkuja ja kaiken kruunaa puurokauha, jonka päässä seisoo joulupukki. Nämä kaikkihan ovat todella tarpeellisia maalla.

Mutta mitäs sitten onkaan joulukauhan alla? Kolme muhkeaa eriväristä takkia. Kenelle nämä on menossa? En tiedä. Vievät tilaakin, niin ettei kassiin muuta enää mahdukaan. Paitsi alimmaisen takin taskuun onkin mahtunut näköjään kuudet alushousut. Äkkiä nää piiloon, ennen kuin äiti näkee. Huh, miten ne tänne on eksyny? Varmaan siinä kalsareiden suurhävityksessä en oo raaskinutkaan luopua ihan kaikista malleista. Nää taskuun rullatut on kyllä ihan uudenkarheita. Toivottavasti myös sopivia. Kääk sanon minä.

Oisko muuten ollu järkevämpää kierrättää noi takit jo kaupungissa? Nyt ne pitää ahtaa jonnekin odottamaan. Tiedän kyllä mitä ne jää odottelemaan. Rehellisesti sanottuna, ne ovat nyt maalla, koska halusin lykätä lopullista päätöstä luopumisesta – jälleen kerran.

Korkeammat kynnykset tilaukseen

Tämän on kyllä loputtava. Järkikin sen sanoo. En varmaan ikinä kaipaa näitä kolmea takkia, koska olen ne jo kerran kassiin nostanut ja kuljettanut satojen kilometrien päähän kotoa. Ai että mä tällä hetkellä ihailen ihmisiä, jotka kykenee heittämään kaiken ylimääräisen pois ihan kylmästi tuosta vaan. Pystytkö sä luopumaan turhuuksista kerta heitolla ja ilman mitään tunnontuskia?

Teen alustavan lupauksen itselleni, että tästä päivästä eteenpäin mukanani maalle matkustaa vain ja ainoastaan omat henkilökohtaiset reissukamat eikä mitään bonuskasseja. On nimittäin ihan liian matala kynnys roudata romppeita mökin nurkkiin majailemaan. Seuraava remonttikohde maalla taitaakin olla korkeammat kynnykset.