Katson Netflixistä lempisarjani uutta tuotantokautta. Ensimmäiseen kahteen tuntiin en liikahda senttiäkään, mutta juuri ennen kolmatta jaksoa alkaa tehdä mieli vaikka sun mitä suuhun pantavaa. Pidän pienen tauon ja vaihdan englantilaisen baarin tunnelmasta vauhdilla omaan keittiöön. Tartun jääkaapin ovenkahvaan vähän turhankin innokkaasti ja jotain kolahtaa lattialle. Pieni savinen aasimagneetti makaa onnettomana jalkojeni juuressa. No hitto, mikä sille tuli? Ei se ennen ole lähtenyt loikkimaan jääkaappini ovesta. Eikä mikään muukaan lukemattomista magneeteistani. Jääkaapin alkuperäistä valkoista ovea tuskin erottaa eri kokoisten ja väristen, kirjavien ja yksiväristen, tummien ja vaaleiden, kauniiden ja ei niin kauniiden magneettien seasta. Huh, miten ihmeessä…