Auringonpolttamia kalsareita

Voisin tuijotella sinisellä taivaalla lipuvia poutapilviä vaikka kuinka kauan. Varsinkin tänä aamuna, kun tiedän, että minun olisi avattava ensimmäiset varastosta kotiutetut muuttokassit. Poutapilvien joukossa pyörii pientä ahdistusta, koska avaamattomien kassien määrä on järjetön. Kaiken kukkuraksi en ole huomannut kaivanneeni erityisemmin mitään varastossa olleiden kassien sisällöistä. Mitä ihmeen tavaroita me sitten roudailemme ympäri maita ja mantuja, jos niitä ei edes osaa kaivata? Vastaus löytynee tuota pikaa, kunhan vetäisen muuttolaukkujen vetoketjut kaakkoon. Kalsareita syöksevä tulivuori Ensin vietän vielä pienen hetken kauniiden rauhallisesti liikkuvien poutapilvien seurassa. Aah, tähän en kyllästy. Käden ulottuvilla on lupaavasti alkanut kirja, joka veisi minut…

Jatka lukemistaAuringonpolttamia kalsareita

Luukku numero 136

Vihdoinkin pääsemme avaamaan luukun numero 136. Ahdistavan jännittävää, koska en itsekään ole ihan kärryillä siitä, mitä keltaisen oven takaa paljastuu. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: ei ainakaan yhtään tyhjää lattiapinta-alaa. Viimeisin muutto auringon alta oli erilainen kuin aikaisemmat. Maailmaan oli soluttautunut mörkö nimeltä Covid, ja se muutti kaiken. Halusimme ehdottomasti lentää mahdollisimman pian Suomeen. Pakkasimme ja pussitimme asuntomme irtaimiston muutamassa päivässä. Pakkaajana olen vuosien myötä kehittynyt erityisen huolelliseksi ja järjestelmälliseksi. Jokaisen kassin päälle kiinnitän tunnollisesti aina lapun, jossa lukee tarkasti mitä kaikkea kyseinen pakaasi sisältää. On myös todella harvinaista, että joku esine menee muutossa rikki. Kieputtelen…

Jatka lukemistaLuukku numero 136