Ensimmäisen kerran tämä elämän pehmentämä valkoinen paita oli päälläni luolaretkellä Phi Phi -saarella. Vehreän metsän keskellä olevan luolan suuaukolla thaimaalainen paikallisopas ojensi käteeni tuhdisti teipatun sähkölampun. Jännittävää, ajattelin. Pieni kumarrus eteenpäin ja sisään. Tutkimusmatka todelliseen luolamaailmaan alkoi. Etenimme rauhallisesti ja seurasimme tarkkaan oppaamme vauhdikkaasti viittovia käsiä. Mitä syvemmälle maan sisään retkemme jatkui, sitä pienemmiksi kävivät myös kalliossa olevat aukot.
Lopulta yhdessä aukossa en liikkunut eteen- enkä taaksepäin. Apua! Olin jymähtänyt luola-aukkoon ahteristani. Hetki oli lyhyt, mutta todella ahdistava. Onneksi ystäväni oli tilanteen tasalla ja onnistui vetäisemään minut irti paitani kauluksesta. Lennähdin mahalleni kostean luolan lattialle, joka oli täynnä hämähäkkejä ja muita monijalkaisia ötököitä. Ympäriltäni kuului outoa sihinää. Rakennekynteni raapivat maata epätoivoisesti, kunnes sain itseni raahattua luolasta ulos kohti auringonvaloa. En halua palata yksityiskohtiin, mutta tämä valkoinen paita pelasti minut silloin kiperästä tilanteesta.
Ihoystävällinen väri
Olen koko elämäni ollut valkoisten paitojen suurkuluttaja, koska ihoni on lapsesta asti ollut atooppinen ja herkkä. Valkoinen väri on tuntunut aina ystävällisimmältä ihoani vasten. Muistan erityisen hyvin yhden lääkärissä käynnin lapsuudestani. Tutkittuaan ihoni huolella, ihotautilääkärini tuumasi harmistuneena: ”Lapsiparka on syntynyt aivan väärään maahan.” Mietin pienessä päässäni, että asialle kyllä täytyisi tehdä jotain. Siinä se on: tärkein syy siihen, miksi olen alunperin muuttanut asumaan aurinkoisempaan maahan, missä ihoni voi paremmin. Onneksi siihen on ollut mahdollisuus ja olen saanut hyvän työpaikan auringon alta.
Suurelle määrälle valkoisia kauluspaitoja löytyy pari hyvääkin selitystä, jotka eivät päde kyllä enää. Ensinnäkin aikaisemmassa työssäni lähes joka päivä päälläni oli valkoinen paita ja mustat suorat housut. Toisekseen järjestin vuosia sitten juhlia, joissa pukukoodina oli valkoinen kauluspaita ja kravatti. Bileistä kirjoitan pian oman mielenkiintoisen tarinan ja kutsun sillä tavoin myös sinut mukaan juhlatunnelmiin. Ehkä voit saada sieltä hyvän idean.
Valkoisia paitoja siis tässä taloudessa riittää vaikka muille jakaa. Niitä on laatikoissa, henkareissa ja hyllyissä. Haluan koota kaikki yhteen läjään, että saisin oikean kuvan hurjasta kokonaismäärästä. Yksi, kaksi, kolme ja lopputulos on 63 kappaletta. Jokainen yksilö on puhdas, ilman tahran tahraa. Osasta olen kyllä varmasti kasvanut jo ulos. Tyhjennysurakan ärsyttävin asia on sovittaminen. Todellakin haluan tunnustella kaikki paidat erikseen päälläni ja antaa niille vielä viimeisen mahdollisuuden jatkaa yhteistä elämää.
Kaikkea on liikaa
Muovinen läpinäkyvä laatikko. Kannen alla rullattuna pestyjä, valkoisia lyhythihaisia paitoja ja toppeja. Niitä on yllin kyllin yhdelle naiselle. Neljä päällimmäistä rullalla olevaa paitaa on napamalleja, jotka nousevat ihan liian ylös helmasta. Poistokassiin suoraan. Nyt voisin jo hörpätä ahkeruuskahvit äitini malliin. No en sentään vielä. Seuraava rullattu sarja on narutoppeja, niitäkin on aivan liikaa, 18 kappaletta. Kaikki ovat sopivia ja uudenveroisia. Mitä teen? Pakkaan ainakin osan niistä valmiiksi matkalaukkuuni, jos vaikka lähtö aurinkoon tulee yllättäen lähiaikoina.
Tavallisia T-paitoja on myös hurja määrä, yhteensä 22. Osassa on jotain pientä kuviointia, kuten kruunu tai joku kiva teksti, mutta pääosin ne ovat kokovalkoisia ja hieman eri mallisia.
Vaatekaapin tanko. Rautaisissa henkareissaan vierekkäin ovat kaikki valkoiset kauluspaitani hohtavina ja silitettyinä. Yhteensä 13 kappaletta. Montako kauluspaitaa toimivassa karderoopissa tarvitaan? Auttakaa. Riittääkö kolme? Tästä eteenpäin laitetaan riittämään, ehkä siinäkin on kaksi liikaa.
Vaatekaapin hylly. Tavalliset pitkähihaiset paidat omassa pinossaan. Siellä ne ovat kaikki väreittäin, nätisti 10 valkoista paitaa omassa pinossaan. Osa kaikista paidoistani on ihan tavallisia marketeista tai halpaliikeketjuista ostettuja. Joukosta kyllä löytyy myös käyttämättömiä merkkipaitoja, joille olen nyt löytänyt hyvän etapin.
Nettikirpputori, joka on erityisesti keskitetty merkkivaatteille. Olen jo useiden viikkojen ajan kasannut sinne lähtevää laatikkoa. Ihan mahtavaa miten helppo homma lähettää kaikki yhteen ja samaan paikkaan. Tuotot tulee suoraan tilille myyntipalkkioiden jälkeen. Huomasin nimittäin kesäisellä itsepalvelukirpputorilla, että vaatteet eivät todellakaan olleet siellä ne halutuin tuoteryhmä. Joten nyt kokeilen nettikirppistä. Let`s see kuin käy.
Näin paljon lähti pois
Alussa valkoisia paitoja oli kaapeissani yhteensä 63 kappaletta. Merkkivaatekirppikselle lähti yhdeksän paitaa, Hopelle lahjoitin 24 paitaa ja 4 paitaa jäi kotiin siivousräteiksi.
Oikea maa on löytynyt ja paitoja joko odottaa sielä tai ei mutta ei hätää matkalaukusta niitä löytyy. Hyvä tilitys taas.
Niin on!😎 Ja onneks on matkalaukussa jo valmiina muutama valkonen ja muunkin värinen, ettei tarvii paidatta liikkuu..🤩
Paidat ja topit valmiiksi kapsäkkiin. Eiköhän ole aika nostaa kytkintä ja lähteä etsimään aurinkoa ja lämpöä.
Muutamia voisit myydä turisteillekin, jos se oma matkalaukku on tyhjennetty.
Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että aurinkoa on lähdettävä etsimään meren taakse..😎 ja sit eikun koju pystyyn rannalle..😄
Nostalginen mielikuva valkoisesta paidasta: ruskettuneella iholla se on ollut upea näky esim. etelän lomakohteiden yössä! Voi jos niihin vielä pääsisi!!!
En ollut viime kesänä etelässä vaan paikkakuntamme kuumamerkkisessä, sanotaan vaikkapa Pökäle-nimisessä vaatekaupassa, kun valkoinen paitapusero peittosi ”minä vain katselen” -päätökseni ja kulkeutui kotiini.
Kodissa oli vierailulla pieni lapsenlapseni, joka vajaan vuoden iästään huolimatta välittömästi yhdisti valkoisen paitani omiin lääkärikokemuksiinsa. Lapsi parahti sydämiä särkevään itkuun nähdessään mummon sonnustautuneena tuliterään, hehkuvasta kaupasta ostettuun paitaansa.
Yritin vedota pienokaisen sukupuoleen – siis tyttö – mutta tuomio pysyi vankkana: turhake! huono valinta!!! Byäää-äää-äääää!!!
Paita pysyy kuitenkin kaapissani. Käytän sitä salaa, kun lapsi on satojen kilometrien päässä, kotonaan. Ja käytän sitä, kun pääsen etelän kuumiin öihin!! Käytän, vaikka lapsikin olisi siellä mukana!!
Voihan Pökäle!😎 Kyllä sun on päästävä pikimmiten etelän kuumiin öihin hehkuvan valkoisen paidan kera..🤩 Jos olet vauhdikasta matkaseuraa vailla, laita ihmeessä viestiä, multa löytyy myös just sopivan valkoinen reissupaita!😍
Hauska luolatarina!😀 Valkoinen paita on luottopaitani, siisti ja tyylikäs. Pitääkin tehdä inventaario kuinka monta niitä kaapista löytyy?🧐 Ruokalappu vaan pitäisi olla aina matkassa🥴
Oi voi luolat ja niiden kuninkaat..😅 Luottopaidaksi täydellinen väri, vaikka vähän kyllä joutuu varomaan ja kattomaan eteensä, kun heiluu valkonen paita päällä..😇
Jostain kumman syystä minullakin löytyi valkoinen juhlapaita, vaikka en välttämättä pidä valkoisesta, se on niin arka väri. Mutta pottutytöllä on vaikka toisille jakaa. Kiva tarina!
Hyvä, että sielläkin löytyi yksi valkoinen paita. Sitähän voi käyttää vaikka teatterissa. Täältä kyllä löytyy lisää..😍
Ymmärrän ihan oikeesti paitojen merkityksen…duunissa aikoinaan oli pakkopaitana se valkoinen ja musta puolihame, teininä pihistin faijalta yhden valkoisen paidan ja sain kyllä sapiskaa !!! Tytär pihisti vuorostaan isältään aikoinaan, mutta sai siunauksen…! Etelän reissuilla faijalla oli ainoastaan valkoisia tai vaaleansinisiä paitoja laukussa, hihan pituus vaihteli, ja mie pesin ja silitin hampaat irvessä..matka-asuna aina rässihousut, pikkutakki ja paita + kraka !!! Sukusielujako olette näemmä…! ? Tiptoppia ! Yleensä etelässä se pylly jää valkoiseksi…sointuu siis paitaan hyvin ! Etelän tuulet kun kuiskii, niin ota huoletta hulmuavat valkopaidat kapsäkkiin…niin on tarkoitettu…luulen ma ! Hyviä kohteita olet löytänyt luovutetuille…tsemiä !
Kiitos! Ihanaa, että ymmärrät!😍 Matkalla pitää näyttää fiiniltä mun mielestä kans. Hyvä faija, just niin.. sukusieluja varmaan..😇
Ja pyllystä viis, kunhan paita on viimesen päälle valkonen..😂😂