Baari on täynnä porukkaa. Paikallisen bändin tuttu kertosäe tempaa mukaansa ja hyppään ystäväni kanssa pikkuruiselle tanssilattialle. Alamme heilutella lanteitamme musiikin rytmissä. Kätemme viuhtovat yläilmoissa ja askeleemme eivät todellakaan liiku justiinsa rytmissä. Se ei kuitenkaan ole tärkeintä just nyt vaan fiilis. Hiki virtaa hulluna. Jalassani olevat sukkahousut käyvät kuumana ja hame tarrautuu kiinni jalkoihini. On ihan pakko päästä käymään naistenhuoneessa heti.

Kadotan ystäväni matkalla, koska jono on todella hidas. Vihdoin tulee minunkin vuoroni. Pyörähdän nopeasti tarpeillani ja singahdan hetkessä ulos toiletista. Kauhea kiire päästä takaisin tanssimaan. Samaan aikaan huomaan, että ystäväni yrittää pujahtaa huomaamattomasti ulos miesten vessasta minulle tuntemattoman tyypin kanssa. Mitä hittoa? Katson kysyvästi ystävääni ja alamme puikkelehtia kaikki yhdessä takaisin tanssilattian suuntaan. Baaritiskin kohdalla vastaan tulee frendini silloinen poikaystävä. Tilanne on päällä. En ehdi suutani avata, kun ystäväni viittoilee suuntaani ja puhua pulputtaa boyfrendilleen olkapäitään kohotellen ja päätään vimmatusti pyöritellen.

Olinko se sittenkin minä?

Hetken päästä ystäväni poikaystävä tulee luokseni ja sanoo: ”Olisit voinut edes hameen laskea alas.” Siis what? Olen ihan ymmälläni ja katsahdan ärtyneenä alaspäin. Ei voi olla totta! Osa hameestani on livahtanut pöntöltä noustessani sukkahousujeni sisään. Great! En ymmärtänyt ollenkaan poikaystävän viestin tarkoitusta, mutta seuraavana päivänä selvisi mitä ystäväni oli hätäpäissään omalle poikaystävälleen kertonut. Se olinkin ollut minä, joka oli hiippailut vieraan tyypin kanssa ulos miesten vessasta ja vielä helmat korvissa. Aijjaa. Jännä juttu, ettei itselläni ollut mitään muistikuvaa siitä reissusta. No, yksi kuviteltu vessareissu sinne tänne, jos sillä saa ystävän parisuhteen pelastettua.

Pitkät helmat helpottavat

Ymmärrät varmaan, että tässä on painava syy sille, miksi en juurikaan käytä hameita. Mekkojakin olen opetellut käyttämään vasta viime vuosina. Ne ovat sellaisia superpitkähelmaisia, jotka eivät mahdu mitenkään päin sukkahousujeni sisälle. Kauhea trauma yhdestä viattomasta baari-illasta. Ja nyt tämä menneisyyden hämmentävä kokemus näkyy vaatekomerossani pienimuotoisena ongelmana.

Hengareissa, silitettyjen paitojen välissä, roikkuu jos jonkinmoisia helmoja. Kyllä vaan. Siis, en käytä hameita, mutta niitäkin minulla on pienen kokoelman verran. Varmuuden vuoksi, jos vaikka innostun joku päivä tai yö hameilemaan.

Pakkohan näitä kaikkia on sovittaa ja ehkä vähän tanssahdellakin helmoja heilutellen, jos vaikka joku hame päällä tuleekin kotoisa olo. Olen kyllä vuosia sitten joskus käyttänyt hameita auringon alla, koska täällä minun ei ole tarvinnut vetää sukkiksia alle eikä päälle. Mutta siitäkin on jo aikaa.

Keski-ikäinen joustaa

Vaatekaapissani roikkuvat hameet ovat joko yksivärisiä tai vähän raidallisia. Yhdessäkään ei ole villejä värejä tai hurjia kuvioita eli kaikki ovat siis aika tylsiä. Mekkoni ovat vastaavasti värikkäitä ja monissa on kauniit kukkakuviot. Tunnustan, että vaikka olenkin ollut jo reilun vuoden verran ostolakon tapaisessa tilassa, niin viikko sitten sorruin aivan ihanaan korallinväriseen pellavamekkoon. Se on ihana! Rakastan pellavaa materiaalina ja erityisesti sen tuntua iholla. Tosin tämä korallinvärinen kaunokainen odottaa edelleen ensiesiintymistään.

Hameistani vanhin lähentelee jo keski-ikää. Siitä huolimatta se on edelleen sopiva, koska joustoa löytyy. Yksikään hameistani ei ole lähimainkaan uusi, koska kauppojen hamehyllyt eivät ole vetäneet minua puoleensa viime vuosina. Mutta miksi ihmeessä minä näitä vanhuksia oikein hilloan täällä? En ole hametyyppi sitten ollenkaan.

Nyt alkaa ankara hameiden tanssikilpailu. Laitan suomalaista tanssimusiikkia soimaan ja pyörähtelen ensimmäisessä käteeni osuneessa luomuksessa. Aika kiva tunne heilutella lanteita omassa olohuoneessa helmat jalkojeni ympärillä hulmuten. Saanko saman tunteen myös kotioven ulkopuolella? En saa, tiedän sen. Ihan turha edes kuvitella muuta. Otan muutaman tanssiaskeleen jokaikisen omistamani hameen kanssa. Kilpailu ei ole kovin tiukka, vaikka osa hameista onkin tiukasti vartalonmyötäisiä. Yhteensä päälläni käy 18 erilaista hametta. Näistä jätän itselleni 3 yksiväristä. Tummansinisen, kirkkaan punaisen  ja valkoisen. Vaikka jokainen omistamani hame meneekin aika pieneen tilaan, niin totuus on, että siirtelen näitäkin vaatekappaleita aivan turhaan paikasta toiseen jokaikinen vuosi.

Näin paljon lähti pois

Alussa hameita roikkui kaapissani 18 kappaletta. Laitoin kiertoon 15 ja loput kolme vielä odottelee mahdollisuuksiaan.