Kuumaa on, siis todella kuumaa. Aavikolta puhaltava tuuli tarraa lyhyetkin hihat ja lahkeet kiinni ihoon, eikä se tunnu yhtään kivalta. Näillä keleillä mekko ei tule kysymykseenkään, ellei halua kulkea kaduilla helmat korvissa. Minä en ole sitä tyyppiä – enää. Huhuu kaikki ujot ja uskaliaat shortsini mun, missä olette?

Muistelen, että olen sortunut ostamaan itselleni shortseja joskus silloin, kun tulevaisuuden toiveissani olivat sutjakat sääret ja timmi takamus. Vuosien takainen onnettomuus siirsi suunnitelmaa pitkälle eteenpäin. Ja taitaa se samainen suunnitelma toiveineen olla edelleenkin vaiheessa, tosin nyt se on jo pitkälti toiminnan asteella.

Liikunko lyhyissä?

Vaikka treenaan paljon, niin kuntosalilla en ole ikinä esiintynyt minkäänlaisissa pikkushortseissa. Se ei ole ominta tyyliäni. Parikymppisenä joku on joskus saattanut nähdä minut pyöräilyshortseissa, muttei yhtään sitä lyhyemmissä lahkeissa. On todella epämiellyttävää istua missä tahansa kuntosalin laitteessa nahka nahkaa vasten, yök. Ihan kauhea tunne. En myöskään tykkää kyykkäillä kannikat vilkkuen. Jotain rajaa sentään.

Yllätys yllätys, kolmet mustat ja kahdet vitivalkoiset shortsit löytyvät kaapin perälle piilotettuina. Valkoiset? Mitä ihmettä päässäni on liikkunut, kun olen kuvitellut laittavani jalkaan valkoiset shortsit. Toiset niistä ovat kaiken lisäksi ministi läpinäkyvät. Materiaali tuntuu kyllä supermiellyttävältä. Ehkä kuitenkin. Ehkä ei kuitenkaan.

Jossainpäin kotiani pitäisi olla lisää shortseja. Kurkistelen kaikkiin laatikoihin, sillä olen saattanut sujautella näitä pieneen tilaan meneviä vaatteita sinne sun tänne. Ja varsinkin sinne, kun en heti löydä.

Hurjaa! Lähes jokaisesta avaamastani vaatelaatikosta löytyy vähintään yhdet shortsit. On monen mallisia ja värisiä shortseja. Miten tässä näin on päässyt käymään? Olen kuitenkin järjestyksen ihminen. Villapaitojeni joukosta ei sentään löytynyt yksiäkään villaisia shortseja. Vink, vink äiti! Sellaisethan minulta vielä puuttuu.

Sileää ja sopivaa

Bikinilaatikosta löytyvät shortsit on ostettu selvästikin mätsäämään samankuvioisten bikinien yläosan kanssa. Aika kivannäköiset, mutta kangas ei jousta millin milliä. Materiaali on tiukkaa ja ohutta, mutta alaosa menee heittämällä jalkaan. Kuitenkin ihan liian lyhyet muualle kuin rantakäyttöön.

Farkkulaatikosta en löytänyt farkkushortseja. Hyvä minä, koska ne olisivat kuorsanneet siellä vuosikausia käyttämättöminä. Tunnustan, että ajatus farkkushortseista kiehtoo. Jos vielä joku päivä minusta kuoriutuu shortsityttö, niin aion leikata lahkeet poikki joistakin käyttämättömistä farkuistani. Vaihtoehtoja riittää sillä osastolla edelleenkin. Eikä haittaa vaikka lahkeet lyhenisivät useammistakin housuista.

Sovitan löytämiäni shortseja innoissani ja katson itseäni kokovartalopeilistä. En ole tyytyväinen näkemääni. Tiedän, että olen liian kriittinen itseni ja oman vartaloni suhteen. Monet naiset käyttävät todella lyhyitä shortseja muodoistaan ja selluliiteistään välittämättä. Arvostan ja ihailen heitä. Minulle tämän kynnyksen ylittäminen tuntuu edelleen liian isolta, vaikkei selluliittiä enää kauheasti olekaan.

Yllätyn iloisesti, kun neljät shortsini ovat liian isot. Helppo heivata kiertoon. En aio sortua jättämään yksiäkään shortseja hyllyyni siltä varalta, että jonain pilvisenä päivänä läskit ilmoittavatkin paluustaan.

Minulla on myös muutamat ihan uudenkarheat shortsit, joita en halua heittää pois. Shortsini ovat suurimmaksi osaksi joustavia, joten ne tuntuvat hyvältä jalassani. Osa jopa näyttää hyvältä päälläni, kun katsoo oikeasta kulmasta ja oikeassa valossa. Taidan olla liian kranttu.

Taittelen kaikki käyttööni jäävät shortsit kauniiseen pinoon näkyvälle paikalle treenivaatteiden viereen. Mustaa, pinkkiä, harmaata, valkoista, vaaleanpunaista ja sinistä. Joukossa on myös kaksi kivaa shortsiasua. Toisen niistä olen saanut ystävältäni Marjukalta. Asun erikoisuutena on lahkeissa roikkuvat pienet tupsut, jotka heilahtelevat kauniisti kävellessä ja saavat kintut näyttämään suorastaan bilekelpoisilta.

Rohkea sääret näyttää

Kynnys shortseissa liikkumiseen on kasvanut omassa päässäni ihan liian korkeaksi. Pakko harjoitella kynnyksen ylittämistä rennosti kotioloissa. Haen tuntumaa shortseihin liikkumalla ensin sisällä ja siitä jatkan pyörähtelyihin parvekkeella. Haluan tuntea oloni mukavaksi ja varmaksi ennen kuin edes ajattelen paljastavani sääreni ulkomaailmalle.

Ehkäpä jonain kauniina päivänä, kun Afrikasta puhaltava tuuli kuumenee kuumenemistaan, avaan ulko-oven ja lähden kaupungille shortseissa. Saa nähdä jääkö pelkäksi haaveeksi vai rohkenenko ihan oikeasti.

Näin paljon lähti pois

Alussa shortseja oli 18 ja lopussa viidet vähemmän. Mutta loppulaskennan jälkeen tapahtui jotain outoa. Nimittäin ennen joulua sorruin ostamaan itselleni punamustaruudulliset joulushortsit, heippa vaan!