Read more about the article Rakkauden punaiset huopikkaat

Rakkauden punaiset huopikkaat

Vuonna 1998 Viipurin kauppatorilla myyntikojujen välissä puhaltava tuuli on jäätävän kylmä. Pakkasmittarin lukema on laskenut lähelle 20 astetta. Istahdan vaaleanruskealla pahvipalalla vuoratulle jakkaralle sovittamaan paksusta huovasta tehtyjä tossuja. Keskusteluni paikallisen torimyyjän kanssa on haparoivaa, mutta vimmatusti käsiäni heilutellen luulen tulleeni ymmärretyksi. Daa daa, olisin halunnut ostaa itselleni punaiset huopikkaat, mutta täällä ei turhaan väreillä herkutella. Tyydyn harmaisiin, koska muuta väriä ei ole tarjolla. Ilma on niin kylmä, että päätän viluissani sovittaa ainoastaan vasemman jalan tossua. Se oli virhe. Seuraavana päivänä, kun olin lähdössä ulkoilemaan, laitoin innoissani uuden uutukaiset huopatossut jalkaani. Vähän outo tunne varpaissa. Jäin tuijottamaan…

Jatka lukemistaRakkauden punaiset huopikkaat
Read more about the article Hatuttaako talvi?

Hatuttaako talvi?

"Haloo äiti, ai mitä? On siis vieläkin tallessa. Huippua!" Muistan lapsuudesta kirkkaan keltaisen kypärämyssyn, johon oli neulottu jänniä koholla olevia palleroita. Se oli superkätevä myssy vetäistä nopeasti päähän. Lämmitti ihanasti ja teki olon turvalliseksi. En ole unohtanut vieläkään miltä tuntui, kun päähinettä pois ottaessa hiukseni pörhöttivät sähköisenä kaikkiin ilmansuuntiin. Mutta miksi ihmeessä alan edes innostua keltaisesta nypykkämyssystä? Minunhan on päästävä tavaroistani eroon, eikä ruvettava missään nimessä keräilemään lapsuuden ajan päänlämmittimiä lupaavasti tyhjeneville hyllyille. Edessä on jälleen aikamoinen urakka, koska hattuja, pipoja, huiveja, myssyjä, lippiksiä ja baskereita on kertynyt hurja kokoelma vuosien saatossa. Väriskaalaa ja karvamalleja on…

Jatka lukemistaHatuttaako talvi?
Read more about the article Auringonpolttamia kalsareita

Auringonpolttamia kalsareita

Voisin tuijotella sinisellä taivaalla lipuvia poutapilviä vaikka kuinka kauan. Varsinkin tänä aamuna, kun tiedän, että minun olisi avattava ensimmäiset varastosta kotiutetut muuttokassit. Poutapilvien joukossa pyörii pientä ahdistusta, koska avaamattomien kassien määrä on järjetön. Kaiken kukkuraksi en ole huomannut kaivanneeni erityisemmin mitään varastossa olleiden kassien sisällöistä. Mitä ihmeen tavaroita me sitten roudailemme ympäri maita ja mantuja, jos niitä ei edes osaa kaivata? Vastaus löytynee tuota pikaa, kunhan vetäisen muuttolaukkujen vetoketjut kaakkoon. Kalsareita syöksevä tulivuori Ensin vietän vielä pienen hetken kauniiden rauhallisesti liikkuvien poutapilvien seurassa. Aah, tähän en kyllästy. Käden ulottuvilla on lupaavasti alkanut kirja, joka veisi minut…

Jatka lukemistaAuringonpolttamia kalsareita
Read more about the article Luukku numero 136

Luukku numero 136

Vihdoinkin pääsemme avaamaan luukun numero 136. Ahdistavan jännittävää, koska en itsekään ole ihan kärryillä siitä, mitä keltaisen oven takaa paljastuu. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: ei ainakaan yhtään tyhjää lattiapinta-alaa. Viimeisin muutto auringon alta oli erilainen kuin aikaisemmat. Maailmaan oli soluttautunut mörkö nimeltä Covid, ja se muutti kaiken. Halusimme ehdottomasti lentää mahdollisimman pian Suomeen. Pakkasimme ja pussitimme asuntomme irtaimiston muutamassa päivässä. Pakkaajana olen vuosien myötä kehittynyt erityisen huolelliseksi ja järjestelmälliseksi. Jokaisen kassin päälle kiinnitän tunnollisesti aina lapun, jossa lukee tarkasti mitä kaikkea kyseinen pakaasi sisältää. On myös todella harvinaista, että joku esine menee muutossa rikki. Kieputtelen…

Jatka lukemistaLuukku numero 136
Read more about the article Kravatti vinossa läksiäisbileisiin

Kravatti vinossa läksiäisbileisiin

Hupsista! Tulin keksineeksi erojuhlat jo vuosia ennen kuin niistä tuli ilmiö maailmalla. Olin onnellinen siitä, että ahdistava parisuhteeni oli päättynyt ja halusin juhlistaa sitä. Kutsuin läheisiä ystäviä luokseni ja nostimme maljat vapaudelle. Toiset maljat kilistimme Jartsasta eroon pääsemiselle. Siinä ja sillä hetkellä syntyi juhlien teema: Jartsan läksiäiset. Kauniisti katetulla pöydällä oli kinuskilla kuorrutettu täytekakku. Koristeena ei ollut perinteinen ruusuke, vaan jotain vähän erikoisempaa ja härskiä. Lyhyen vieterin päässä keikkui miehiset, mutta muoviset sukukalleudet. ”Mitkä ihmeen juhlat nämä on?” kysyi ystäväni ystävä sisään astuessaan. Muut paikalle kutsutut vieraat huudahtivat yhteen ääneen: ”Jartsan läksiäiset!” Sinä iltana juhlimme ainutlaatuisella…

Jatka lukemistaKravatti vinossa läksiäisbileisiin
Read more about the article Valkoinen paita ja peppu

Valkoinen paita ja peppu

Ensimmäisen kerran tämä elämän pehmentämä valkoinen paita oli päälläni luolaretkellä Phi Phi -saarella. Vehreän metsän keskellä olevan luolan suuaukolla thaimaalainen paikallisopas ojensi käteeni tuhdisti teipatun sähkölampun. Jännittävää, ajattelin. Pieni kumarrus eteenpäin ja sisään. Tutkimusmatka todelliseen luolamaailmaan alkoi. Etenimme rauhallisesti ja seurasimme tarkkaan oppaamme vauhdikkaasti viittovia käsiä. Mitä syvemmälle maan sisään retkemme jatkui, sitä pienemmiksi kävivät myös kalliossa olevat aukot. Lopulta yhdessä aukossa en liikkunut eteen- enkä taaksepäin. Apua! Olin jymähtänyt luola-aukkoon ahteristani. Hetki oli lyhyt, mutta todella ahdistava. Onneksi ystäväni oli tilanteen tasalla ja onnistui vetäisemään minut irti paitani kauluksesta. Lennähdin mahalleni kostean luolan lattialle, joka…

Jatka lukemistaValkoinen paita ja peppu
Read more about the article Sataa, sataa ropisee

Sataa, sataa ropisee

”Missä mun sateenvarjo on?” huutelee Riisipoika eteisessä ulos lähtiessään. Apua, missä kaikki meidän sontikat oikeesti on? En edes muista milloin olen viimeksi tarvinnut moisia kapistuksia. Olen tainut tyylikkäästi arkistoida kaikki sateenvarjomme yhteen ja samaan salaiseen paikkaan. Nopean mietintätauon aikana avaan eteisen kaapin ovet levälleen. Ylimmäisen vetolaatikon perimmäisessä nurkassa on musta Nike-merkkinen treenipussi. Avaan vetoketjun ja ou jeah, sieltä löytyy suurin osa kokoontaitettavista sateensuojistamme. Yllättävän pieni pussukka, mutta vetää sisäänsä yllättävän monta sontikkaa. Violetti, ruskea, keltainen, valkoinen, raidallinen, oranssi, neljä punaista ja viisi mustaa. Lisäksi kahdeksan kertakäyttöistä sadetakkia. Varsinainen suojapussi. Vilkaisen Riisipojan asusteiden väriä ja etsin siihen…

Jatka lukemistaSataa, sataa ropisee
Read more about the article Peruna kerrallaan kohti unelmia

Peruna kerrallaan kohti unelmia

Olin joku aika sitten kuuntelemassa Ilana Aallon kiinnostavaa webinaaria, jossa keskityttiin kodin järjestämiseen. Keskiössä oli ennenkaikkea aloittamisen vaikeus ja sen ratkaiseminen. Teemaa avattiin monelta eri kantilta ja yksi niistä oli minulle erityisen tuttu. Nimittäin se, ettei kannata haukata liian isoa palaa kerralla, vaan aloittaa peruna kerrallaan. Mikä mainio vertaus. Ihan just niin. Kun oikeita perunoitakin istutetaan, se tapahtuu pottu kerrallaan. Eihän siitä mitään tulisi, jos kippaisi kaikki siemenperunat samaan läjään päällekkäin. Perunoiden istuttaminen jo itsessään vaatii keskittymistä ja rauhoittumista tekemisen äärelle, että saadaan turvattua mahdollisimman hyvä perunasato. Pottumaalla Kun keväällä ensin maa muokataan sopivaksi ja tehdään…

Jatka lukemistaPeruna kerrallaan kohti unelmia
Read more about the article Mikä on laiska, sarkastinen ja oranssi?

Mikä on laiska, sarkastinen ja oranssi?

Se on sarjakuvahahmo, jota ihailin hullun lailla nuoruudessani. Monelle lukioaikaiselle ystävälleni nimeni mainitseminen voi herättää oranssinvärisiä ajatuksia. Vuosien kuluessa värit ovat tosin haalistuneet muistojen mukana, mutta Karvinen on ja pysyy. Nyt tuntuu kummalliselta, miten olenkaan voinut silloin mennä niin sekaisin tuosta huomiota herättävän värisestä kissasta. Katti nimeltä Karvinen on tuijotellut minua, silmiään räpäyttämättä, useita tuhansia päiviä menneisyydessäni. Suuret tunteet ovat historiaa. Jäljellä on vain iso Karvisia täynnä oleva peltinen istuinpalli, jonka valkoista ulkoseinää koristaa Karvisen kujeileva naama ja teksti: "I love music." Karvinen purkissa Muistan kuin eilisen päivän, kuinka iloinen olin tuon värikkään peltipurkin ostohetkellä. Silloin…

Jatka lukemistaMikä on laiska, sarkastinen ja oranssi?
Read more about the article Vaihdan farkut verkkarihousuun

Vaihdan farkut verkkarihousuun

Juu, niin vaihdan aina heti kun on mahdollista, vaikken maalle olisikaan matkalla. Verkkarihousut tosin ovat vaihtuneet vuosien kuluessa tiukkoihin, mutta joustaviin jumppatrikoisiin. Osa trikoistani on kuoseiltaan kuin farkut. Täydelliset. Ne kurovat mukavasti vatsaa piukemmaksi, tekevät olon sutjakaksi, tuntuvat ja näyttävät hyviltä. Ensi kosketukseni ihan ikiomiin farkkuihin oli ala-asteella. Muistan kuinka paljon pidin tummansinisistä farkkuhaalareistani. Odotin jokaista uutta koulupäivää alkavaksi, että saisin sujahtaa noihin upeisiin housuihin. Olisin halunnut käyttää niitä kaikkialla ja koko ajan, vaikka nukkuakin ne jalassani, mutta sain käyttää niitä vain koulussa ja kylässä. Kotona jouduin tyytymään verkkareihin. Ne ainoat ja oikeat Haalareista alkaen olen…

Jatka lukemistaVaihdan farkut verkkarihousuun
Read more about the article Lisää pilvee

Lisää pilvee

"Viimeisimpiä kohteitasi ei tallennettu iCloudiin, koska sinulla ei ole riittävästi tallennustilaa". Tämä ärsyttävä teksti täyttää puhelimeni näytön jatkuvasti. Rakastan räpsiä kuvia joka paikasta ja kaikesta kiinnostavasta. Minulle puhelimen muisti ja kuvat toimivat päiväkirjana. On tosi helppo tarkastaa mitä tapahtui milloinkin, kenen kanssa ja missä. Mielenkiintoista on se, että minkä ihmeen takia täytyy säilyttää samanaiheisia kuvia kymmenittäin. Kuvien tihrustamiseen puhelimeni näytöltä saan helposti kulumaan monta päivää. Täytyy nimittäin olla todella tarkkana, ettei roskakoriin mene yhtään kallisarvoista ja uniikkia hetkeä elämäni viime vuosilta. Rillit päähän ja perusteellinen niskan verryttely alkuun, ettei paikat jumiudu heti ensimmäisen tuhannen kuvan jälkeen.…

Jatka lukemistaLisää pilvee
Read more about the article Salahamstraajan yllättävä ratkaisu

Salahamstraajan yllättävä ratkaisu

"Arvaa mitä? Löysin yhdestä laatikosta kahdet käyttämättömät, Brasiliasta ostetut flipflopit. Miten nää tänne on unohtunu?" Tällaisia viestejä me lähetellään mun sielunveljen kanssa ihan liian usein, puolin ja toisin, kuvien kanssa.  Aina silloin tällöin tämä herättää hilpeyttä, mutta joskus pikkusen melkein itkettää. Minkä ihmeen takia me olemme shoppailleet niin paljon kaikenlaista ihanaa laatikon pohjalle makaamaan? Suurimmalla osalla ihanuuksista on vielä hintalaputkin paikoillaan, vähän niinkuin ilkkumassa meille päin naamaa. Joo. Useimmiten ostamiseen on kannustanut "pakko saada" -fiilikset ja ulkomailla lisäksi "näitä ei varmaan kotimaasta saa" -fiilikset. Minulle niin rakkaan ja läheisen sielunveljeni kanssa meillä on salahamstrauksen lisäksi muitakin…

Jatka lukemistaSalahamstraajan yllättävä ratkaisu
Read more about the article Vastaisitko kyllä, jos kosisit itseäsi?

Vastaisitko kyllä, jos kosisit itseäsi?

Kyllä, kyllä, kyllä! Vastaisin heti empimättä ja suu korvissa. Vähän outo keissi se kyllä oli. En enää muista tarkkaan mitä oli tapahtunut vai oliko tapahtunut mitään erityistä. Ehkä jotain elämää suurempaa. Eräänä tavallisena perjantai-iltapäivänä kävelin kultasepänliikkeeseen ja ostin itselleni kihlasormuksen. Ihan aidon keltakultaisen sormuksen. Yksinoikeudella minulle. Kaiverrutin siihen silloisen lempinimeni ja tuon tärkeän vuosiluvun 1993. Ja tässä se nyt on palauttamassa mieleeni tärkeää tapahtumaa menneisyydestä. Vastasin jo silloin itselleni kyllä. Muistan erityisen hyvin, kuinka sormusta sormeen pujottaessani ajattelin, miten huippua on olla kenestäkään toisesta ihmisestä riippumaton ja kihloissa itsensä kanssa. Olin nuori ja itsellinen. Hitto, että…

Jatka lukemistaVastaisitko kyllä, jos kosisit itseäsi?
Read more about the article Kahta en vaihda – villasukkia

Kahta en vaihda – villasukkia

Onko ihan kauhea juttu, jos on sellaisia keräilykohteita, joista ei pysty karsimaan yhtään? Niin tai näin, mutta minulla sellainen kohde on villasukat. Rakastan, käytän ja ihailen suunnattomasti jokaista omistamaani paria. Muovilaatikossa majailevista kallisarvoisista käsintehdyistä villasukistani löytyy sopivat ihan jokaiseen fiilikseen. Tarvittaessa niillä voi myös tehdä upean loppusilauksen vaikka minkälaiseen kotiasukokonaisuuteen. Pahoin pelkään jo nyt, että villasukkalaatikkoni ei tule tällä kierroksella kevenemään grammaakaan, korkeintaan se voi kokea pientä uudelleen järjestelyä. Villasukat jemmassa Lasken sukat ja tulos on 27 ehjää villaista sukkaparia. Laatikon pohjalta löytyi yllätys! Viisi uutta ja käyttämätöntä paria. Nuuhkaisen niitä. Rakastan käyttämättömien sukkien villantuoksua, se…

Jatka lukemistaKahta en vaihda – villasukkia
Read more about the article Kunniallinen etupuolen peittäjä vai suojelija?

Kunniallinen etupuolen peittäjä vai suojelija?

Kankaasta tai muusta materiaalista valmistettu vaate, joka peittää kehon etupuolen. Tämä on Wikipedian määritelmä esiliinasta. Vähän kylmää. Peittää se kyllä edustan, mutta mulle esiliina kuvastaa lämpöä, rakkaudella keitettyjä pottuja ja turvallisuutta. Henkilö, joka käyttää esiliinaa ei voi olla paha, eihän? Monelle esiliina on vähän tutumpi kielikuvana, kun sillä tarkoitetaan henkilöä, joka toimii treffeillä ystävänsä suojelijana. Aikoinaan nuoren naisen kunniallisuus ja seksuaalinen koskemattomuus voitiin taata ainoastaan niin, että hänen mukanaan oli esiliinaa käyttävä nainen. Tällä tavoin vaate antoi myös nimen käyttäjälleen. Siihen aikaan kyllä yleisimmin esiliinalla tarkoitettiin vanhempaa naista, joka toimi nuoren naisen suojelijana miesseurassa. Esiliina edessä…

Jatka lukemistaKunniallinen etupuolen peittäjä vai suojelija?
Read more about the article Tupperware kaappisi valloittaa

Tupperware kaappisi valloittaa

Mitä tällä tehdään? Miten tämä avataan? Mihin tarkoitukseen tätä voi käyttää? Mieleeni tulvii miljoona kysymystä, kun edessäni on melkein miljoona eriväristä muovikippoa. Kaikki ei mitenkään mahdu maalla edes isoimmalle pöydälle sisäkkäin, päällekkäin tai saatikka lomittain. Suurin osa meistä kaikista on varmasti ollut ainakin kerran elämässään Tupperware-kutsuilla tai ainakin saanut kutsun tai vähintäänkin kuullut sellaisten olemassaolosta. Omissa muistoissani nämä kutsut olivat ihana yhteisöllinen kahvitteluilta naapureiden ja tuttujen kanssa. Uutuuttaan kiiltävien ja värikkäiden muovisten säilytysastioiden ihmettelyä asiantuntevan esittelijän johdolla. Lopuksi lähestulkoon jokaisella vieraalla oli kotiinlähtiessään muistona tarpeellinen pikkutilaus. Tupperikaapin ihanuudet Näistä muistoista on myös jäänyt aika mukavasti konkretiaa…

Jatka lukemistaTupperware kaappisi valloittaa
Read more about the article Miksi tavaroista luopuminen ahdistaa?

Miksi tavaroista luopuminen ahdistaa?

Et arvaa miten monta kymmentä kertaa olen aloittanut kaappien tyhjentämisen, konmarittamisen, kirpparimyynnin, turhasta tavarasta eroon -projektin tai vaikka minkä ihmeellisen uuden villityksen. Joka ainoa kerta mun mielessä on ollut kirkas päämäärä: tavaroista luopuminen. Lopputulos aina sama, ei juuri mitään muutosta lähtötilanteeseeni.  Olen saanut apuvoimia vaikka sun mistä ystäviltäni, äidiltäni, naapureiltani, tädeiltäni, serkuiltani, mummoltani, kummiltani, sielunveljeltäni, kaverini kissalta ja serkun naapurin kaimalta. Hihat käärittyinä ollaan yhteisvoimin käyty tavaroideni kimppuun. Mutta useimmiten, kun ollaan sanottu heipat ja apurini ovat matkalla kotiin, niin minä olen kipannut tavarat takaisin kaappeihin. Näin täällä on toimittu systemaattisesti jo vuosien ajan. Jännä juttu,…

Jatka lukemistaMiksi tavaroista luopuminen ahdistaa?
Read more about the article Mitä mysteerilaatikot paljastavat?

Mitä mysteerilaatikot paljastavat?

Ehjiä ja puhtaita, mutta pieniä ja puristavia viikattuina söpösti omiin lokeroihinsa. Osa maaseudun rauhaan muuttaneista tavaroista on ollut jo vuosia unohdettuina muovisissa yksiöissään. Lähes kaikki näistä aarteista on vaatteita vuosikymmenien varrelta. Niin on jännää pari kertaa vuodessa kurkistella bokseihin ja fiilistellä muistoja. Mutta himskatti sentään säilytyslaatikoista koostuva torni on jo minua korkeampi. Mökillä makuuhuoneemme lattiasta häviää useampi neliömetri laatikoiden alle. Näissä säilytysbokseissa on ainoastaan extravara-eriskummalliset eli ei koskaan käytettävät asut. Tornin lisäksi meillä on myös oikea vaatekaappi, jossa on reilusti hyllytilaa sekä Pottutytön että Riisipojan mökkivaatteille. Kippana laatikko Minua rauhoittaa tieto, että vaatteita löytyy joka tilanteeseen…

Jatka lukemistaMitä mysteerilaatikot paljastavat?
Read more about the article Kun Pottutyttö ja Riisipoika kokkaavat

Kun Pottutyttö ja Riisipoika kokkaavat

Riisiä vai perunaa? ”No, perunaa tietenkin.” Huikkaan itsestään selvän vastauksen koulun ruokalassa. Riisi ei ollut vielä tehnyt minuun erityisempää vaikutusta. Hassua, en yhtään muista milloin edes ensimmäisen kerran maistelin noita outoja ja ihmeellisiä pikku jyväsiä. Eivät ne ainakaan kouluaikoina liiemmin hurmanneet herkkiä makunystyröitäni. Päinvastoin, silloiset riisikokemukseni olivat vähemmän miellyttäviä. Useimmiten nämä rakeiset lisäkkeenä tarjoiltavat jyvät olivat jääneet keitettäessä liian koviksi ja tuntuivat suussakin vähän erikoisilta. Peruna sentään on ollut aina pehmeä ja miellyttävän tuntuinen suupala.  Lapsuudesta lähtien olen ollut kiintynyt erilaisiin potuista valmistettuihin ruokiin. Voin toden totta sanoa, että olen rakkaudella keitetyillä perunoilla aikuisuuteen kasvanut nainen.…

Jatka lukemistaKun Pottutyttö ja Riisipoika kokkaavat
Read more about the article Keittiön tasolla surisee ja porisee

Keittiön tasolla surisee ja porisee

Keittiömme on 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Asunnon edellinen omistaja on remontoinut koko keittiön huolella, joten sitä ei siis ole suunniteltu mitenkään omien toiveidemme mukaan. Mutta se on siisti ja siitä pidetään hyvää huolta jokaikinen päivä. Sinne mahtuu kaikki tarvittava kyllä. Väljempääkin voisi olla, siis pitäisi olla. Säilytystilaa on, mutta niin on tavaraakin. Tämä tieto ei varmaan yllätä sua, ei muakaan. Onkohan kenelläkään keittiössään koskaan tarpeeksi säilytystilaa, tuli vaan mieleeni. Mä aion kääntää tämän tilaongelman nyt toisinpäin ja miettiä todella tarkkaan, mitä toimivassa kyökissä oikeesti tarvii olla. Eli keskityn ainoastaan kaikista tarpeellisimpiin juttuihin ilman, että joutuu uutta kaappia…

Jatka lukemistaKeittiön tasolla surisee ja porisee
Uudemmat artikkelit
Vanhemmat artikkelit