Juu, niin vaihdan aina heti kun on mahdollista, vaikken maalle olisikaan matkalla. Verkkarihousut tosin ovat vaihtuneet vuosien kuluessa tiukkoihin, mutta joustaviin jumppatrikoisiin. Osa trikoistani on kuoseiltaan kuin farkut. Täydelliset. Ne kurovat mukavasti vatsaa piukemmaksi, tekevät olon sutjakaksi, tuntuvat ja näyttävät hyviltä.
Ensi kosketukseni ihan ikiomiin farkkuihin oli ala-asteella. Muistan kuinka paljon pidin tummansinisistä farkkuhaalareistani. Odotin jokaista uutta koulupäivää alkavaksi, että saisin sujahtaa noihin upeisiin housuihin. Olisin halunnut käyttää niitä kaikkialla ja koko ajan, vaikka nukkuakin ne jalassani, mutta sain käyttää niitä vain koulussa ja kylässä. Kotona jouduin tyytymään verkkareihin.
Ne ainoat ja oikeat
Haalareista alkaen olen ollut koko elämäni farkkujen suurkuluttaja. Kaapistani on löytynyt eriväriset farkut joka tilanteeseen. Nuoruudessani ainoat hyväksyttävät housut olivat 501-mallin Levikset. Ei ne edes istuneet hyvin kaikille takamuksille, mutta silti jokainen niitä jalkoihinsa veteli.
Lukiossa ystäväni Mutun innostamana tutustuin uuteen numeroyhdistelmään 528. Wow, ne näyttivät todella hyviltä. Niitä minulla oli vihreät, viininpunaiset ja siniset. Joka väriä tarvittiin, oli nimittäin sen verran vauhdikasta opiskelijaelämä silloin. Puoli pulloa Tresoria kaulalle ja Kultasormeen kavereita moikkaamaan. Veikkaan, että kyseinen malli näyttäisi nyt hassulta päälläni. Pitäisi käydä sovittamassa ihan huvikseen joskus.
Unohdetut farkut
Nykyään tuntuu ahdistavalta, jos farkuissa ei ole yhtään joustoa, ehkä silloin nuorena sitä ei tarvittu. Nyt napilliset farkutkin tuntuvat jo puristavilta. Kotini farkkuosasto on tällä hetkellä yksinomaan stretch-mallistoa. Jousto on kaikissa housuissa hieman eri vahvuinen, mutta sitä on. Väreinä ainoastaan mustan ja sinisen eri sävyt. Valkoiset ovat maalla. Enää ei löydy nuoruusajan väri-ilottelua. Tosin ei kyllä Leviksiäkään.
Suurin osa omistamistani farkuista on ostettu halvalla ulkomailta. Siitä huolimatta ne ovat kestäviä ja hyvännäköisiä. Mutta ei ole kovin järkevää, että hyllyäni kuormittaa 38 paria farkkuja. Vaikka kuinka kestäviä olisivatkin.
Aktiivisessa tai vähemmän aktiivisessa käytössä minulla on yhdeksät farkut. Entäs loput? Yhdet niistä ovat äitini nuoruusajan aidot Jamekset superleveillä lahkeilla. Toiset ovat Lontoosta ostamani merkkifarkut, jotka ovat tooodella matalavyötäröiset. Niitä on turha edes yrittää vetää päälle. Kolmannet ovat olleet tärkeät joskus ja jossain tilanteessa. Neljännet, viidennet ja kuudennet. Listaa piisaa.
Käyttämättömät farkut, joita on yhteensä 29, ovat tarpeettomia. Ymmärrän. Silti koskettelen niitä kuin kultahippuja. Varovasti ja tunteella. Muistot vilistävät silmissäni, kun mietin missä, milloin, mitä ja kenen kanssa. Totta se on, että farkut jalassa on koettu kaikenlaista ja elämä olisi ollut erilaista ilman niitä.
Farkuista on moneksi
Kysymys kuuluukin: mitä teen farkuilleni? Ne eivät ole kirpputorien halutuimpien vaatteiden listalla. Kierrätykseen en kaikkia halua laittaa, koska tunteet. Kilautan luottoystävälleni, jolla on aina ratkaisu pulmaan. ”Apua, mitä teen?” huutelen epätoivoisesti luuriini. Ja sieltä se loistava idea tulee kuin liukuhihnalta, niinkuin aina: ”Mitäpä, jos tekisit suosikkifarkuistasi vaikka kassin tai kivan mekon.”
Ihan mielettömän hyvä ajatus. Puhelimeeni kilahtelee ideoita kuvaviesteinä ystävältäni. Nerokkaita uusiokäyttömahdollisuuksia on joka lähtöön: tyynynpäällinen, essu, matto, patalappu, tilkkutäkki, säilytyskori, tossut, erimalliset laukut ja hameet tai vaikkapa tuoli. Nyt täytyy saada suosikkiompelija eli äiti paikalle, ompelukonekin on juuri huollettu. Eikun sinistä lankaa puolaan ja farkut paloiksi. Mielessäni on jo visio olkalaukusta.
Ihanaa, voin muistella edelleen elämäni farkkuisia huippuhetkiä kassi olkapäälläni keikkuen ja samalla kosketella kultahippujani.
Näin paljon lähti pois
Alussa farkkuja oli 38 kappaletta. Omaan käyttöön jää yhdeksät. Muistojen laatikkoon taittelen kahdet, äidin Jamekset ja yhdet omat onnenfarkut. Loput ovat valmiina uusiokäyttöön.
Farkkutytöstä kuoriutuikin pottutyttö. Maalla pärjää kyllä verkkareista siellä pottuoellolla.
Kylläpä olet farkkujenkin hamstraaja ja moinen määrä vielä tallella.
Nuoruuteen kuului ne farkut, joilla selvisi joka tilanteesta. Tosin rippijuhliin ja lakkiaisiin tarvitsi jo mekon.
Lukiossa opettaja kerran hämmästyi, kun olin pukeutunut Marimekon mekkoon. Ei meinannut englannin tunnista tulla mitään opettajan mekkoani ihmetellessä. No, palasin entiseen eli farkut jalkaan.
Vielä löytyy mullakin kolmet siniset ja kahdet valkoiset farkut. Tarvetta niille on kovin harvoin. Lentokoneessa en niistä pidä, joten vain joustavat legginsit jalkaan ja menoksi.
Nuorena pottutyttönä farkuilla pärjäs hyvin ihan joka paikassa, paitsi niissä tärkeimmissä juhlissa. Miten en muista, että ne olis ikinä edes kiristäny mistään, jotain on täytynyt tapahtua tässä välissä..🙄 Onneks on keksitty myös farkkulegginsit..😍
Voi, mie niin muistan siut ja levikset😍
Oijjoi, miten tuleekin just ne vihreet levikset mieleen, kun sinnuu aattelen..😍
Apua, mulla on kaapissa vain muutamat farkut.. Siis oikeasti muutamat. Kahdet käytössä, tai oikeastaan yhdet, koska ne toiset puristaa. Kahdet farkut omaavat vielä hintalaputkin, eli olivat kai hutiostos ihan alkujaankin 😀 Pitäisi löytää jotkut luottofarkut, jotka pelastaisivat monet tilanteet, niin kuin 501 teki aikoinaan 😉
Siis ihan oikeesti vain muutamat, en usko.. 😉 Nyt aletaan siis yhdessä metsästämään sulle luottofarkkuja ja turhat lappukaulaiset uuteen kotiin 😍
En kyllä tiedä, uskallanko lähteä sun kanssa kaupoille.. Tiedä, mitä kaikkea koriin tarttuu 😉
Se on totta, mutta jos mä ens kerralla keskitynkin vaan irrottelemaan kaikki koriin tarttuvat turhuudet..😉
Hirmuinen määrä farkkuja sinulla 😀 Itselläni taitaa olla enää parit kappaleet, joustavat nekin. Harvoin tulee pidettyä niitä nykyisin, ennemmin mennään legginseissä ja työasuihin sopivissa mustissa pitkissä housuissa. En ole kyllä oikein koskaan ollut suuremmin farkkujen ystävä, johtuneeko erityisen herkästä ihosta joka ei siedä mitään puristavia, pisteleviä tai muuten ahdistavia vaatteita. Ja mitä enemmän ikää, sitä vähemmän mitään tekokuituisia vaatteita tulee ostettua.
Täällä melkein pikkuinen farkkukauppa.. 🙈 Löydätkö muuten tuosta blogikuvasta viimeks sulta saadut housut? Ne on ihanan pehmeet ja lämpimät, kiitos vielä 😍 Mä oon miettiny kans, että onkohan ikäkysymys tuo jouston tarve ja luonnonmukaiset materiaalit..😉🤔
Melekonen varkkupuoti…toenperrää !!! Kehtaan nyt kyllä tunnustaa, että joskus vuostuhannen vaihteessa hilluttiin tyttären kanssa Espalla…tupsahti Lorella siihen vasemmalle…ja haksahin ihaniin tähti-niiteillä polvien kohilta koreileviin purjepunttisiin farkkuihin !! Niitä on muuteltu vyötäröltä muutamia kertoja…eli sitä joustoa joustoa, sitä vanhemmiten ehottomasti tarvitaan !! Osuvat silmiin välillä komeron ylähyllyllä olevassa läpinäkyvässä säilytyslaatikossa…en vaan pysty nakkaamaan niitä heitteille !! Ja ihan samaa miettinyt jo muutaman vuoden; voiskohan tehdä tyttärentyttärelle vaikka pyllyttimen, laukun, sortsit…tai vaikka itselle…aapuuva !! Eli onhan näitä sala-rakkauksia mullakin !! Nuoruuteen kuuluin oppikoulun tokalla ollessa punainen farkkupuku, ihan Jamekset…farkut ja rotsi !! Sittemmin ei farkut ole natsanneet…lienee syynä tämä kehon muoto ! – paitsi tuo haksahus keski-iässä !! Ja hitsit, nyt alkoi mieliteko johtuen sun blogista…haluun testata niitä…on melkein 10 vuotta jo pilkistelleet sieltä lootasta !! Verkkarit kuitenkin vetäsen kinttuihin, jahka kaupalle lähden !! Hyviä ompeluksia saatte varmaan aikaiseski…uskon näin !!!
Nyt tähtiniitit jalkaan ja menoks..😉 Sullahan on ollukin oikein vauhdikkaat värit Jameksissa, niistä ois saanu kyllä kivat pyllyttimet prinsessalle..😍 Ja hei, joustoa tarvii löytyä, muuten ei tuu mittään..😅 Täällä on ompelusuunnitelmat jo seuraavalla asteella..😍
Farkuista saa kuulemma toimivan kuljetuspussin suksille!!!
Mutta mitäpäs sillä tekee, jos ei pidä tapoinaan kuljetella hiihtovälineitä mukana marjareissuilla.
Harmi että kaikilla on kaikkea joko aika paljon tai liikaa. Lienee siis turha ruveta vääntämään farkku-patalappuja tai farkkukankaisia meikkipusseja. Pienet farkkukassitkin saattavat jäädä komeron perälle tilaa riistämään.
Useat farkut fiksusti yhdistelemällä saa ommeltua tosi vahvan ja suuren säilytyskassin turhille, mutta niiiin rakkaille tavaroillemme. Kassi varaston naulaan, ja seuraavassa muutossa mukaan, ellei sitten… No, ei sittenkään!
Uusia ja vanhoja, käyttökelvottomia ja keskimäärin liian ahtaita farkkuja löytyy meiltäkin. Kiitos Pottutytölle, laitoin just äsken työlistaani jätti-farkku-super-kesto
-kassin ompelun. Kassiin upotan kaikki ne tuhannet paperiset valokuvat, joita nyt väijyy kämpän joka laatikossa ja kaapissa. Jos tupajumi tai lutikka otokset varaston naulan hyperkassista löytää, kuvamuistoni saivat arvoisensa eettisen, ekologisen kohtalon!
Just näin, jos on paljon käyttämättömiä farkkuja, niin niistähän valmistuu tietenkin jätti-farkku-super-kesto-kassi..😉 Sen raahaaminen voi olla hiukan hankalaa itekseen, mutta eiköhän siihenkin joku ratkaisu löydy farkuista.. 😀
On muuten henkisesti rankkaa saksia rakkaita farkkuja, joihin toivoo joskus mahtuvansa.. mutta ei auta itku farkku-markkinoilla. Suksipussihan on loistava idea, jos semmosta tarvii..👍👍👍